Uraauurtavaa tilastointia juniorikiertueella
Tilastojen valossa puttaamisessa on eniten kehitettävää.
Suomalaisen juniorigolfin pääkiertue Finnish Junior Tour (FJT) otti tänä keväänä ison harppauksen eteenpäin, kun kiertueella alettiin kerätä tilastoa junioreiden pelaamisesta. Golfliitossa haluttiin nähdä, miten suomalaiset juniorit pelaavat, ja samalla saataisiin tärkeää faktaa siitä, mitä pelin osa-alueita olisi syytä kehittää. Nyt kun kautta on takana kuusi osakilpailua, järjestelmään on syötetty yhteensä 1085 kierrosta. Luvut ovat varsin mielenkiintoisia.
Golfliiton kilpailukoordinaattori Eero Kangasniemi sanoo, ettei hänen tiedossaan ole muita maita, joissa juniorikiertueiden pelejä olisi tilastoitu näin laajasti. Sen takia ei ole myöskään vertailukohtaa muiden maiden juniorikiertueista, mutta esimerkiksi FJT:n puttitilastoinnissa on otettu mallia Euroopan Tourilta. Puttien lisäksi FJT:llä on tilastoitu kierrostulokset, väyläosumat ja greeniosumat.
Kangasniemi on tutkinut tilastoja, ja positiivisimpana lukuna hän pitää koko kiertueen kierroskeskiarvoa, joka on 79,84 lyöntiä. Lukema yllätti hänet.
”Luulin, että meidän koko porukan kierroskeskiarvo olisi ollut korkeampi. Pojilla se oli vähän alle 80 ja tytöillä vähän yli 80 lyöntiä. Se oli minun mielestäni ihan positiivinen asia. Tulostaso kokonaisuudessaan on mielestäni ihan hyvällä tasolla”, Kangasniemi sanoo.
Poikien puolella paras kierroskeskiarvo, 72,6, on Eetu Isometsällä. Häneltä on tilastoitu viisi kilpailukierrosta. Yli kymmenen tilastoitua kierrosta pelanneiden pelaajien joukosta paras kierroskeskiarvo on Juho Ylä-Jääskillä (73,30). Tyttöjen puolella kärkipelaajilta on tilastoituna alle viisi kierrosta, jolloin on vaikea antaa tilastoille isoa painoarvoa. Neljä kierrosta pelanneen Anna Backmanin kierroskeskiarvo on 73,25. Seitsemän kierrosta pelanneella Daniella Barrettilla luku on 75,29.
Junioreiden väyläosumaprosentti jää kokonaisuudessaan alle 50 prosentin, mikä on kohtuullisen alhainen lukema. Ja tilastossa tyttöjen ja poikien erot ovat merkittäviä, sillä tytöt osuvat väyliin 54 ja pojat 48 prosentin tarkkuudella. Siinä, kummalle puolelle väylää vinot avaukset karkaavat, ei ole suurta eroa. Toki parhaat draivaajat osuvat väyliin todella tarkasti. Pojissa Anton Kullbäckin väyläosumaprosentti on 77,23. Tytöissä Emma Musakka löytää väylät yli 80 prosentin tarkkuudella.
Vertailuna naisten Euroopan Tourin tarkin pelaaja Thidapa Suwannapuran väyläosumaprosentti on 88,1. Miesten ET:n tarkin draivaaja on Gaganjeet Bhullar, jonka luku on 84,4.
Puttaamisessa on parantamisen varaa
Greeneihin juniorit osuvat 45,21-prosenttisesti. Tässä tilastossa pojat ovat selkeästi tyttöjä edellä. Luvut ovat poikien eduksi 47,08 – 40,53. Tyttöjen heikko viheriöosumaprosentti saa myös Eero Kangasniemen mietteliääksi.
”Veikkaan, että kenttien pituus on suurin tekijä tyttöjen alhaiseen greeniosumaprosenttiin. Tyttöjen lähestymislyönneistä peräti 23 prosenttia jää lyhyeksi greenistä. Pojilla sama luku on vain 16 prosenttia. Se kertoo, että kentät ovat suhteessa pidempiä tytöille kuin pojille. Tai sitten tyttöjen pelistrategia ei ole niin rohkeaa kuin pojilla, mutta siihen en jaksa uskoa, että se olisi koko syy.”
Greeniosumatilastoissa on myös eritelty lähestymiset yli ja alle viiden metrin päähän reiästä. Alle viiteen metriin lipusta päätyy vain 11,29 viheriöosumista. Kun viheriöihin osutaan noin 45 prosentin todennäköisyydellä, ja vain 11 prosenttia niistä lähestymisistä päätyy alle viiden metrin päähän reiästä, on birdien tekeminen todella haastavaa. Kierrosta kohden pelaajat saavat keskiarvollisesti alle yhden kohtuullisen birdiepaikan.
”Sen takia ei kannata ihmetellä, miksi niitä birdiejä ei tule aivan liukuhihnalta. Sitten putin pitää olla todella hyvää, jos ollaan lähestymisillä noin kaukana reiästä”, Kangasniemi huomauttaa.
Puttitilastoja tutkittaessa selviää, että pelaajat puttaavat 32,88 puttia kierrosta kohden. Viheriösuman jälkeen putteja tulee keskimäärin 1,99. Luvut ovat kohtuullisen korkeita, ja niissä on varaa parantaa niin tyttöjen kuin poikienkin puolella.
”Vaikka löisi kuinka hyvin palloa, tuolla puttaamisella ei pysty pärjäämään. Totta kai parhaat puttaajat ovat hyviä, mutta keskiarvollisesti luku on liian korkea. Kolmen putin viheriöitä tulee melkein kaksi kappaletta kierrosta kohden, tytöillä vähän ylikin”, Kangasniemi sanoo.
Jos puttilukuja vertaa taas Euroopan Tourien kärkeen, erot ovat merkittäviä. Miehissä kärkipelaajat puttaavat 28 puttia kierrosta kohden, ja naisissa päästään jopa alle 28 putin keskiarvoon.
Kangasniemi on esitellyt tilastot myös Golfliiton päävalmentaja Fredrik Jendelidille, joka on Kangasniemen kanssa samoilla linjoilla siitä, että puttipelissä on kehitettävää.
Tilastot kertovat totuuden
Kangasniemi kertoo esimerkin, miten tilastoluvut korreloivat juniorin sijoitukseen Finnish Junior Amateur Rankingissa (FJAR). Esimerkkipelaajana hän käyttää poikien FJAR:a johtavaa Veeti Mähöstä.
”Veeti on pelannut kierroskeskiarvolla 73,1. Häneltä on tilastoitu yhdeksän kierrosta. Hän on lyönyt 55-prosenttisesti väyliin, ja greeniosumaprosentti on hyvä 69,75. Jos pystyy lyömään melkein 70 prosentin tarkkuudella viheriöihin, ei ole mikään yllätys, että on tuolla rankingin kärjessä. Veetilläkin on kuitenkin vielä paljon varaa kehittää puttaamistaan, sillä hän puttaa yli 32 puttia kierroksessa. Greeneillä olisi potentiaalia paljon parempaankin. Mutta Veeti osuu tällä hetkellä greeneihin paljon paremmin kuin muut, ja se tekee hänestä tällä hetkellä parhaan pelaajan”, Kangasniemi niputtaa.
Tilastot eivät ole pelkästään Golfliiton käyttöön, vaan ne annetaan myös pelaajien ja valmentajien käyttöön. Tavoitteena on, että jokainen seura saa FJT:llä pelaavien pelaajiensa henkilökohtaiset tilastot käyttöönsä elokuun aikana.
”Näin valmentajat pystyvät hyödyntämään tilastoja vielä tämän loppukauden aikana. Ja kauden päätteeksi lähetämme koko kauden tilastot, niin he pystyvät hyödyntämään niitä seuraavan kauteen valmistautumisessa”, Kangasniemi kertoo.
Pelkät tilastot eivät tee ketään autuaaksi, vaan tilastoista pitää tehdä oikeat päätelmät, joiden pohjalta pelaajat ja valmentajat jatkavat työtään. Pitää löytää syyt sille, miksi esimerkiksi puttitilastot näyttävät liian heikoilta tai viheriöosumaprosentti ei ole kovin korkealla tasolla.
Kangasniemi esitteli tilastoja osalle valmentajista viime viikolla pelatuissa junioreiden joukkue-SM-kilpailuissa, ja palaute oli pelkästään positiivista.
”Mehän teemme tässä käytännössä töitä valmentajien puolesta. Keräämme pelaajien tilastot heidän puolestaan. Uskon, että tästä on seuroille paljon hyötyä. Ja Golfliitolle tästä tulee arvokasta tietoa, kun saamme kauden aikana niin ison määrän kierroksia tilastoitua, että niistä näkee varsin hyvin, millä tasolla suomalainen juniorigolf on tällä hetkellä tilastojen valossa.”
