Fredrik Jendelidin mukaan Suomen maajoukkueet pelasivat viimeviikkoisissa EM-kisoissa tasonsa ylärajoilla, mutta maksoivat kovan hinnan pelistrategisista virheistä.

Viime viikolla pelatut EM-kilpailut olivat ensimmäiset arvokisat maajoukkueen päävalmentaja Fredrik Jendelidin aikakaudella. On selvää, että ruotsalaisen kädenjälki näkyy nykypelaajien kohdalla vielä hyvin rajallisesti, mutta kilpailut antavat valmennusjohdolle paljon hyvää tietoa, joiden perusteella päävalmentaja suunnittelee valmennuksen painopisteitä tulevaisuudessa.

Jendelid uskoo tilastoihin. Hän seuraa maajoukkuepelaajien edesottamuksia tarkasti ja analysoi tulokset ja niiden takana vaikuttaneet tekijät. Monet tulkinnoistaan ja näkemyksistään hän pohjustaa vilauttamalla Excelistä vastaan panematonta faktaa.

Päättyneet EM-kisat päävalmentaja on analysoinut lyöntipelivaiheen ja lopputuloksen osalta.

”Kaikki joukkueet naisia lukuun ottamatta sijoittuivat paremmin kuin pelaajien maailmanlistasijoitukset ja pelitasoitukset antoivat aihetta odottaa. Tytöt ja pojat sijoittuivat kummatkin viisi pykälää korkeammalle kuin tilastojen valossa olisi ollut odotettavaa. Siinä suhteessa kisat menivät ihan hyvin”, Jendelid sanoo.

Miesten maajoukkue onnistui erinomaisesti Unkarissa pelatussa kilpailussa ja varmisti paluun 1. divisioonaan.

Miehet lähtivät kilpailuun suurena ennakkosuosikkina ja kestivät paineet hienosti. On kova paikka lähteä pelaamaan, kun odotukset ovat kovat ja on vain hävittävää.

”Meillä oli hyvä pelisuunnitelma, joka piti, lukuun ottamatta paria reikää, joilla hävisimme aika monta lyöntiä”, päävalmentaja kertoo.

Huonot päätökset maksavat lyöntejä

Jendelid palaa pelistrategiaan ja turhaan riskinottoon keskustelussa useasti. Hänen mukaansa moni suomalainen hävisi aivan liian monta lyöntiä pelaamalla tietyt riskialttiit väylät liian hyökkäävästi.

Kilpagolfissa tulos muodostuu pitkässä juoksussa tasaisesta parien putkesta ja muutamasta birdiestä. Tuplabogeja ja sitä suurempia tuloksia tuloskortti ei kuitenkaan kestä, ja niitä suomalaiset tekivät lähes poikkeuksetta EM-kisoissa liikaa.

”On pelattava oman taitotason mukaisesti eikä lähteä tavoittelemaan liian vaikeita lyöntejä. Esimerkiksi 340 metriä pitkällä par-nelosella ei voi tehdä tuplabogeja, jos sen pelaa järkevästi. Meillä tuplia oli kortissa liikaa. Tämä asia pitää sisäistää paremmin. Yksi huono päätös maksaa usein 2–3 lyöntiä”, Jendelid sanoo.

Tilastot osoittavat selvästi, että kiertueella top 50 -pelaaja tekee yhtä monta birdietä kuin keskiverto pelaajakin. Top 50 -pelaaja tekee kuitenkin lähes yhden bogin vähemmän kierrosta kohti. Ero on siinä, ei birdieiden määrässä.

Hänen mukaansa pelistrategia onkin osa-alue, jossa suomalaisilla on paljon kirittävää. Toinen selkeä kehityskohta on wedge-peli, joka on yleisesti ottaen vielä riittämättömällä tasolla.

”Jos pelaaja lyö 10 lyöntiä, joista seitsemän on hyviä, on turha ajatella, että se on riittävän hyvä taso. Jos kolme lyöntiä kymmenestä tietää ongelmia, ei suoritusvarmuus ole riittävällä tasolla. Kun vain kolme lyöntiä sadasta epäonnistuu, ollaan hyvällä tasolla”, hän karrikoi.

Osaltaan kyse on siis vaatimustasosta. Niin pelaajien itselleen asettamasta rimasta kuin heidän valmentajiensa heille asettamista vaatimuksista. Molempia on syytä tarkastella kriittisesti, jos tavoitteena on maanosan tai maailman huipun saavuttaminen.

”Tasoa pitää nostaa, jotta pystymme tuottamaan useita kansainvälisen tason pelaajia. Valmentajienkin on vaadittava pelaajilta entistä enemmän”, Jendelid sanoo.

Suomalaiset ovat hyviä oppimaan

Rakennuspalikat kehittymistä ajatellen ovat kuitenkin olemassa. Pitkään Itävallan golfliiton päävalmentajana vaikuttanut ruotsalainen järjesti kevättalvella maajoukkuepelaajille kuntotestit, joiden toteuttamisesta vastasivat hänen itävaltalaiset luottomiehensä.

”He olivat varsin vaikuttuneita pelaajien fyysisestä suorituskyvystä. Se on poikkeuksetta hyvällä tasolla. Suomalaiset ovat myös kovia harjoittelijoita ja työmoraali on kova. Pallonlyöjinä moni on jo melko hyvä, kehityskohteet liittyvät monesti wedge-peliin”, Jendelid tiivistää.

Erityisen mielissään päävalmentaja on siitä, että maajoukkuepelaajat ottavat hyvin ohjeita vastaan ja oppivat nopeasti. Urheilu on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja kyky oppia on siinä avainasemassa.

Reikäpelivaiheen suorituksia Jendelid ei ole ehtinyt vielä käydä riittävän tarkasti läpi.

”Suomi ei hävinnyt reikäpeleissä kuin yhden ottelun. Se on vaikuttava saldo. Tähän asiaan täytyy pureutua paremmin ja selvittää, mitä sen taustalla on. Joukkuehenki on ollut erittäin hyvä ja se on tällaisissa kilpailuissa erittäin isossa roolissa. Osaltaan kiitos menee valmentajille, esimerkiksi Mikael Mustonen on viime vuosina näyttänyt, että hänen tapansa valmentaa toimii naisten ja tyttöjen kohdalla erittäin hyvin.”

Reikäpeli mielletään usein mies miestä vastaan -tyyliseksi henkien taistoksi, mutta Suomen valmennusjohto on lähestynyt tilannetta eri tavalla.

”Korostamme sitä, että emme lähde pelaamaan liiaksi vastustajaa vastaan, vaan pidämme kiinni pelisuunnitelmasta ja pelaamme omaa peliä. Reikäpelissä on tietenkin osattava reagoida tilanteisiin, ja hyökättävä silloin kuin sitä vaaditaan, mutta ehdottomasti oikeissa paikoissa.”

Jendelidin työ Suomessa on vasta alussa. Hän pitää edelleen kiinni siitä, että tavoitteena on kehittää valmennusjärjestelmää sellaiseksi, ettei se oli kiinni yhdestä ihmisestä.

”Suomessa maajoukkueen budjetti on Euroopan pienimpiä. Kyse ei kuitenkaan ole golfliiton osoittamasta rahoituksesta, joka on hyvällä tasolla, vaan siitä, että monissa muissa maissa maajoukkueen toimintaan virtaa tuntuvasti ulkopuolista sponsorirahaa.”

Esimerkiksi Jendelid nostaa Italian, jonka maajoukkuetoimintaa pyöritetään 3,8 miljoonan euron budjetilla. Osittain sen ansiota on, että maan – jossa on suunnilleen yhtä paljon harrastajia kuin Suomessa – maajoukkueet menestyvät vuodesta toiseen erinomaisesti. Tänä vuonna Italia oli toinen tytöissä ja naisissa ja kolmas miehissä ja pojissa.

”Voimakkaasti maajoukkuevalmennukseen pohjaava järjestelmä, kuten esimerkiksi Tanskassa, voi antaa tuloksia nopeammin, mutta siinä on varjopuolensa. Jos pelaaja tippuu pois maajoukkueesta, jää hän herkästi tyhjän päälle.”

Päävalmentajan alaisuudessa pelaajien henkilökohtaisten valmentajien koulutusta on kehitetty ja lisätty. Siihen Jendelid tullee kiinnittämään huomiota myös jatkossa.

”Jatkuvuutta ja luotettavuutta saadaan mielestäni aikaan paremmin, kun rakennetaan valmennusjärjestelmä pelaajien henkilökohtaisten valmentajien varaan. Silloin jatkuvuus on turvattu siinäkin tilanteessa, että päävalmentajaa päätetään vaihtaa”, Jendelid naurahtaa ja kiiruhtaa Taliin seuraamaan lyöntipelin Suomen mestaruuskilpailuita.

Teksti Sami Sarpakunnas