SHG onnistui uusimaan kultansa Mid-naisten SM-joukkuekisoissa Yyterissä
Viime vuoden voittava kaksikko oli myös terävin tänä vuonna Yyterin rannoilla
Suur-Helsingin Golfin kaksikko Hanna-Leena Ronkainen ja Hanna Mård pelaisi tasaisen tappavaa golfia vastustajiin nähden kaikki kolme kierrosta. Siitä kertoo tulokset (72-73-156, +13), jotka olivat jokaisella kierroksella kilpailun parhaat. Voittomarginaali ei kuitenkaan revennyt suureksi, kun Pickala jäi vain pari lyöntiä molemmilla kahdella jälkimmäisellä kierroksella päätyen tulokseen +17.
Pickalan joukkueessa pelasivat Milla Hallanoro, Katri Hynninen ja Karoliina Heikkinen. Keimola Golf nappasi pronssia joukkueella Anniina Paatsama, Laura Strömberg ja Saana Pakonen.
Lauantaina kisassa pelattiin alkuun fourball-kierros, jonka jälkeen ryhmädynamiikkaa mitattiin toden teolla foursomessa. Foursome olikin ratkaiseva tekijä, josta voittajajoukkue sai hyvän fiiliksen ja mindsetin sunnuntain singleihin.
”Pidettiin sama hyvä fiilis sunnuntaina, eikä lannistuttu jos tuli yksi huono lyönti vaan todettiin mieluummin että ei se niin paha ollut ja yritettiin vaan pitää sama positiivinen mieli myös singleissä”, totesi voittajajoukkueen Hanna-Leena Ronkainen kaksikon henkisen puolen suunnitelmasta.
Usein golfissa on helppo kehua pelikaveria, mutta itselle ollaan usein turhankin kriittisiä. Tätä kaksikko koitti välttää sunnuntaina ja asiasta keskusteltiin jo ennen finaalipäivää – ja se myös tuotti halutun lopputuloksen.
Voittokaksikon toinen osapuoli oli Hanna Mård, viime vuoden tapaan. Hänen paras saavutus tämän kauden midi-kisoista on jaettu kuudes tila, joten uusittu kulta maistuu varmasti makealta. Ronkainen sen sijaan on varsin meritoitunut entinen LET-pelaaja ja saavutuksissa on mm. kahdeksan FT-osakilpailuvoittoa. Hän on omien sanojensa mukaan pelannut nyt kolme vuotta Suomen sisäisä kisoja, lähinnä juuri Finnish Touria valmentamisen ohella.
Mid Tourin lämminhenkistä ilmapiiriä hän korosti kuitenkin voittopuheessaan – eikä se tullut hänelle yllätyksenä. ”Midellä on vain mukavia pelaajia.”
Edelliset lauseet korostuivat Yyterissä, kun rannikon voimakas merituuli haastoi kapeilla väylillä pysymistä ja peli ei ollut aina pelkästään helppo ja kivaa. Kenttä oli kuitenkin loistavassa kunnossa ja jokusen porilaisvitsin kuulleena voi todeta, että tunnelma oli lämmin ja Yyteriin oli omasta, kuin myös pelaajien puolesta erittäin kiva tulla.
Kentästä voittajat totesivat, että kapeiden väylien lisäksi etenkin avausten asettelu puiden ja muiden esteiden välistä oli avainasemassa siinä, ettei ”isoja” tuloksia tullut yksittäisille rei’ille. Keskelle väylää ei voinut lyödä pelkästään suoralla draivilla, vaan tiiboksissa tuli olla hereillä mihin pallonsa lähettää.
Yyteriin luvatut sateet pysyivät sopivasti kisakierrosten ulkopuolella ja Ronkaisen mukaan yön sateet helpottivat myös griinejä. Yyterin kenttä on hiekkapohjainen, Suomessa yleisen savipohjan sijaan, joten sade lähinnä helpottaa kun kuivuus ja kovuus on lähinnä se potentiaalinen ongelma. Nyt griinit olivat jokseenkin pehmeät, eikä hiekkapohjainen kenttä luonnollisesti mene mutaiseksi, vaikka vettä tulisi enemmän.
Yyterin viikonloppu oli hieno lopetus Midi-naisten kaudelle ja huhujen mukaan ensi vuoden kisakalenteri alkaa jo näyttämään hyvältä ja lähestulkoon valmiilta!
