Vasta-alkajan valaistumisia – Never say never!
”Ai säkö olet nyt sitten aloittanut golfin pelaamisen? Hienoa! Musta ei kyllä ikinä olisi siihen. Kärsivällisyys ja aika eivät mitenkään riittäisi opetella uutta todella vaikeaa taitolajia. En myöskään usko, että selkäni kestäisi sitä.” –Eeva
Syyllinen golfkipinän syttymiseen oli tarve löytää urheiluharrastus, johon työ ei voi seurata mukana, ja jossa saa haastettua itseään turvallisessa ympäristössä jonkin itselle ihan uuden asian parissa. Olin vailla raitista ilmaa, fyysistä tekemistä sekä kehon- ja mielenhallintaa kehittävää liikuntaa, jossa pääsee mahdollisimman kauas näyttöruutujen sinisestä hehkusta. Päätin avoimin mielin osallistua Green Card -kurssille, otin muutamia valmennuksia ja harjoitteluvinkkejä ja astuin pian rohkeasti tiiboksiin, aidosti lajin pariin. Eikä mennyt kovinkaan kauan, kun havaitsin golfatessa aiemmasta tanssiharrastuksestani tuttuja elementtejä: kehonhallinta, motoriset taidot, vahva keskivartalotyöskentely ja etenkin hyvä rytmi tuntuivat yhdistyvän hyvin näissä kahdessa mainion monipuolisessa urheilulajissa. –Auli
Pitkään hoin itselleni ja muille, että golf ei ole minua varten. Taakse jäänyt MM-tason urheilu-ura oli opettanut realismia taitolajin harjoitteluun, ja lähimenneisyydessä operoitu selän välilevykremppa mietitytti. Eiväthän tuollaiset kiertoliike- ja iskutusmäärätkään voisi tehdä hyvää selälleni. Silti ajatus uudesta haastavasta ulkoilmaharrastuksesta kutkutti, ja syksyllä 2016 rohkaistuin alkeiskurssille, täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Siitä vajaan parin viikon päästä löysinkin itseni jo Urheilujärjestögolf-kisasta, muiden kannustamana, leveän hymyn kera. Sukellus uuteen lajikulttuuriin koukutti, ja Aulille kolme vuotta sitten esittämäni ennakkoluuloinen julistus naurattaa päivä päivältä enemmän.
Aulin tavoin löydän golfista ryhdin, rytmin sekä motoriikan lisäksi paljon yhtäläisyyksiä taitoluisteluun mm. kiertoliikkeen ja painonsiirron hyödyntämisessä. Myös mentaalipuoli ja oikeanlainen flow ovat isoja yhdistäviä tekijöitä. Samaten oleellinen osa molempia lajeja ovat oikeanlaiset, laadukkaat välineet ja varusteet. Paitsi että olen huomannut kärsivällisyyteni kehittyneen, eikä yllätyksekseni pinnakaan ole palanut kertaakaan, golf on myös osoittautunut näyttöpäätetyöläiselle vetreyttäväksi, keholle armolliseksi loppuelämän upeaksi harrastukseksi. –Eeva
Aikaa antava aloitus
Sanotaan, että golf vie aikaa. Meille golf näyttäytyy aikaa antavana lajina. Kalenteriin merkitty reilu kaksi- tai nelituntinen antaa aikaa itselle. Se antaa aikaa oman fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiselle – ripeää, virkistävää ja terveyttä edistävää, pitkäkestoista sporttia ulkoilmassa, meditatiivisissa maisemissa, hyvässä seurassa. Se antaa aikaa irtautua tietokoneen ja älypuhelimen jatkuvien ärsykkeiden ulottuvilta. Se antaa aikaa pysähtyä nauttimaan onnistumisista täydellisine napsahdus- ja kilkautusäänineen linnunlaulun ja lehtien havinan säestämänä. Se antaa aikaa rentoutua tuntemaan aurinko ja tuuli kasvoilla.
Koemme golfin investointina jaettuihin hyviin fiiliksiin. Samalla voi unohtaa täydellisesti muun maailman olemassaolon hetkeksi. Siinä hetkessä on vain golfari, maila ja pallo, vihreä nurmi ja se pienenpieni kuppi, jonne pallon haluaa kolahtavan – mahdollisimman vähillä lyönneillä. Kierros golfia tarjoilee palkitsevan elämysvuoristoradan ja täydellisen irtioton kaikesta, sen jälkeen olo on yhtä virkistyneen rentoutunut kuin parin lomapäivän jäljiltä.
Kohti jaettuja uusia onnistumisia – kentällä nähdään!
Eeva ja Auli #EAgolf
