Kotimaassa kevät näyttää jo orastavia merkkejä tulostaan, mutta ajoittain lonkeronharmaa sää ja kosteus pitävät meitä vielä otteessaan. Golf kotimaassa antoi vielä helmikuussa täysin odottaa itseään. Siispä oli lähdettävä katsomaan, miltä kentät Espanjassa näyttävät.

Talvi se on Espanjassakin ja melko usein kuulee puhetta kenttien ruskeudesta ja värittömyydestä. Augusta -syndrooman jälkilöylyjä. Ruoho on äärimmäisen kovilla kuumissa kesähelteissä Espanjassa ja talvella, jos joskus, sen on otettava happea horroksessa ja kerättävä ravinteita. Olisi ihmeellistä, jos ruoho olisi smaragdin vihreää ympäri vuoden. Eikä se estä pelaamista, vaan omaa peliä voi mukauttaa vallitsevan olosuhteen mukaan. Jos pallo rullaa 300 metriin, niin hyvä näin. Lomagolf on silti lomagolfia ja +18 astetta tuntuu valloittavan ihanalta pitkän talven jälkeen.

Oliva Nova

Saavuimme ensimmäisenä Oliva Novaan, noin tunnin ajomatkan päähän Alicanten lentokentältä. Kohde on kerännyt kiitosta kävijöiltään, joten odotukset olivat ansaitun korkealla. Eikä pettymystä tarvinnut kokea, päinvastoin. Laadukas hotelli lähellä viihtyisää ja erittäin yksilöllistä klubitaloa antoivat hyvät lähtökohdat pelipäivälle. Karstat otettiin viereisellä harjoitusalueella pois koneesta ja hymyt olivat korvissa asti. Aurinkokin helli meitä ja se tuntui hyvältä! Kierroksella heti ensimmäisestä väylästä alkaen ihmetystä herätti kaksi asiaa. Väylien vihreys ja täynnä kirkasta vettä olevat vesiesteet. Vesipula ei ainakaan Olivaan Novaan ole iskenyt. Pitkä hallikausi näkyi ryhmämme pelissä. Draivit olivat aluksi täydellä voimalla ladattuja repiviä riipaisuja. Kuin villivarsat kevätlaitumella. Hetki hetkeltä rentous löytyi ja liikeradat alkoivat muistuttaa opittuja. Vaikka helmikuu ei ole sesonkia, oli kentällä pelaajia. Ei ruuhkaksi asti, mutta miellyttävällä tavalla. Griinit rullasivat ja niihin sai hyvin kontaktin. Birdie! Niitäkin nähtiin ensimmäisen päivänä useampia. Kiitos matkaseurani, Golf Plaisirin Mika Asikaisen (FIN) ja Noah Sandhus Hermansenin (DEN). Omat onnistumiseni koettiin kameran takana.

Oliva Nova Beach & Golf Resort on nimenä ansaittu. Uima-altaalta melkein heittää kiven pitkälle hiekkarannalle. Voin kuvitella, että kesällä ranta vetää rentoutuvia golfareita puoleensa. Hotelli on laadukas, siisti ja hyvällä maulla toteutettu. Ravintoloissa riittää valinnanvaraa, eikä suurinkaan herkkusuu joudu pettymään. Spa -ja wellnessosastot lisäävät viihtyvyyttä entisestään. Palveluasenteesta huomaa, että golfarit ovat erittäin tervetulleita kohteeseen. Huoneestamme avautuva näkymä uima-altaalle houkuttelee pulahtamaan, mutta ajanpuutteen takia se jäi seuraavaan kertaan. Vaikka jouduimme nauttimaan aamiaisen hieman normaalia vilkkaammalla tahdilla, ei se vähentänyt kokemuksen maukkautta. Laadukas, monipuolinen ja tuore. Näillä adjektiiveillä päivän starttia on helppo kuvailla.

La Sella

Siirryimme noin 25 minuutin matkan La Sellaan. Odotukset myös La Sellaa kohtaa olivat korkealla. Monet suomalaiset ovat kertoneet kehuja kohteesta kotimaan klubeilla. Heti paikalle saavuttuamme kiinnitin huomiota ympärillä oleviin jylhiin vuoriin ja mäenhuippuihin. Pieni suuri yksityiskohta, johon silmä tarttuu heti. Golfkenttä näyttää ikään kuin olevan pussissa vuorten keskellä. Hotelli ja sen henkilökunta loi miellyttävän tunnelman heti ovesta astuttuamme. Laadukas viimeistely ja näkymät uima-allasalueen yli suoraan golfkentälle. Vaikea on kuvitella kutsuvampaa näkymää iltaoluen kanssa. Koska hanska ja draiveri olivat jo kädessä, suuntasimme pikavauhtia klubin kautta kentälle. Kolmen ysin kentällä (vihreä, sininen, keltainen) meillä oli vuorossa yhdistelmä vihreä – keltainen. Fiilis nousi heti ensimmäisten avausten jälkeen, kun kaikki kolme palloa löytyivät keskeltä baanaa. Kenttä rullasi hyvin, vaikka pelaajia oli selkeästi edellistä päivää enemmän. Vihreällä ysillä on jonkin verran limittäin meneviä väyliä ja FORE-huudolle on paikkansa. Isoja mailoja ei silti tarvitse jättää laukkuun, vaan liikkuvat voi vetää huoletta taakse ja antaa palaa. Takaysille siirryimme toisen harjoitusalueen taakse ja erilaiseen ympäristöön. Enemmän tilaa ja mahdollisuuksia paukuttaa. Korkeat rinteet ja niille rakennetut talot antavat todella miellyttävän esteettisen mausteen pelaamiseen ja loppukesästä näkymä on varmasti upea. Koko ryhmämme piti kentän lay outista. Se antaa mahdollisuuksia jokaiselle pelaajalle ja peliä voi suunnitella monesta eri kulmasta. Ja, jos pallo vierähtää vesiesteeseen, taskusta löytyy aina uusi.

Hotelli on nostanut riman korkealle. Spa -osasto on kattava ja ravintolat monipuolisia. Illallisella saimme nautiskella Iberian Porkista Ravintola Montgóssa. Maaliskuussa avautuvat thaimaalainen ravintola Segaria lisää vaihtoehtoja ja makuelämyksiä entisestään. Jos kropassa on energiaa pelien jälkeen, eikä harjoitusalueet houkuttele, voi viimeiset hiet puristaa hotellin 24/7 kuntosalilla. Spa -osaston jacuzzi suoralla näkymällä golfkentälle taitaa olla paras paikka jälkipeleille. Vaikka Iberian Pork ei ollut vielä aamulla kokonaan sulanut, oli aamupala niin värikäs ja maukas, että vietimme sen parissa runsaan hetken. Ei kiire mihinkään, aurinko pilkottelee sinisellä taivaalla hattaroiden välissä. Sanottiinko jossain laulussa, voiko ihanammin päivä enää alkaa?

Villaitana

Koska olimme road tripillä vaihdoimme jälleen maisemaa. Vierivä kivi ei sammaloidu. Lyhyt siirtymä Villaitanaan, jossa oli päivä täydessä vauhdissa saavuttuamme paikalle. Nauru kuului klubitalon terassilla ja draiverit napsuivat palloihin. 36 väylän kokonaisuus ison hotellin kanssa kattaa laajan alueen. Onneksi saimme paikallisapua golfopas Pirjo Laitilalta, joka yhdessä E-T Malisen kanssa pitää Golf Plaisirin vieraista hyvää huolta. Kokeneella parivaljakolla ei mene sormi suuhun missään tilanteessa. Pirjon opastuksella saimme reitit nopeasti selville ja saimme vielä 1. tiiboksissa onnentoivotukset matkaan.

Viereinen Benidormin kaupunki korkeine taloineen tekee maisemasta hyvällä tavalla erikoisen. Vihreät griinit, sininen taivas ja taustalla korkeat kerrostalot. En tiedä, pitävätkö kaikki tarinat Benidormista paikkansa. Ehkä ne pitää itse kokea. Ensimmäisenä päivänä saimme pelata kentistä Levanten, jonka erikoisuus on tiibokseissa viihtyvät pienet puput. Jokunen lyöntikin saattoi jäädä kuvaamatta, kun kamera oli suunnattu pomppiviin veijareihin. Kenttä yllätti jälleen. Kaikki ruoho ei ollut vihreää, mutta varsinkin griinit olivat todella hyvässä kunnossa. Oli ilo putata tasalaatuisilla, mutta tosin melko haastavilla griineillä. Taas tuli todistettua se, että kahden metrin putti voi mennä kolme metriä pitkäksi. Kierroksen lopulla saimme nauttia laantuvasta tuulesta ja ilta-auringosta, joka värjäsi klubitalon ja hotellin todella hienosti. Oli hienoa huomata, että jo parissa päivässä kotimaan loska ja harmaus olivat unohtuneet. Unohtunut aurinkorasvakin muistutti itsestään poskipäissä. Ai että.

Hotellialue on iso ja huoneet ovat sijoittuneet eri puolille aluetta. Parhaat kulkureitit eri paikkoihin kannattaa selvittää heti saapuessa hotellin vastaanotosta tai golfoppaalta. Joka puolella on uima-altaita. Illalla baarissa lämmittävän brandyn kanssa kuulin, että hotelli käsittää kaikkinensa yli 1700 m2 uima-altaita. Se on iso määrä, mutta silmätestin perusteella helppo allekirjoittaa. Hotellin sijainti on ihanteellinen myös siksi, että sekä auringonnousut, että laskut osuvat siihen upeasti. Niitä kannattaa mennä katsomaan hotellin näköalatasanteelle. Välimeren taivas meren päällä on upea.

Pitkän päivän jälkeen uni voitti nopeasti ja seuraavana aamuna olimme aamiaisella aikaisin. Kattavan, monipuolisen ja jälleen kerran tuoreen aamiaisen jälkeen vuorossa oli Villaitanan toinen kenttä, Poniente. Kentällä ei kuulemma draiveria juuri tarvita, mutta sitähän me emme uskoneet. Mutta totta se oli, kovin monella väylällä ei bägin isointa mailaa tarvinnut esille kaivaa. Virkistävä kokemus oli myös se, että erittäin lyhyitäkin väyliä oli mukana, joissa wedgen tarkoille näpyille oli käyttöä. Myös rotkoväylät jäivät mieleen. Voin kuvitella, että väylän 4 (Par3) rotkossa on muutamia palloja odottamassa löytäjäänsä. Levante on käveltävä kenttä, mutta Ponienten kenttä pelataan aina autolla, sillä korkeuseroja ja siirtymiä riittää. Auto sisältyy kierroksen hintaan. Ehdimme pelaamaan vain etuysin ja väylän 18, kunnes meidän oli pakko jatkaa matkaa. Se oli harmi, sillä tykkäsin kentästä todella paljon. Ehkä siksi, että rautapelille oli kysyntää. Villaitanan molemmat kentät nostivat hymyn huulille ja ne kestävät pelaamista useammankin viikon ajan.

Roda Golf

Pitkän (1,5 tuntia) jälkeen saavuimme tyylikkään klubitalon pihaan Roda Golfissa. Siirtymä Alicantesta Murciaan tapahtui kätevästi moottoritietä pitkin, eikä navigaattoria juuri tarvittu. Ensimmäisenä silmään pisti range, jossa jokaisella lyöjällä on katoksen alla oma privaatti loossi. Nyt tosin saimme lyödä taivasalla, mutta erilliset lyöntipaikat miellyttivät. Roda Golf ei välttämättä ole tunnetuin kenttä suomalaisten keskuudessa, eikä meistäkään kukaan ollut siellä aiemmin vieraillut. Erityismaininta täytyy antaa klubin Pro-shopille, josta näytti löytyvän kaikki tarpeellinen ja vielä vähän enemmänkin. Ja sieltä lähti myös matkaan pieni tuliaispussi. Kierrokselle lähdimme vasta kello 15 jälkeen, joten kentällä oli rauhallista. Tuulikin oli yltynyt niin navakaksi, että se vaikutti jopa puttaamiseen. Ne ketkä osaavat, ottavat tuulen huomioon.

Roda Golfissa toistui viikon teema. Kaikki ei ole vihreää, mutta griinit ja niiden ympäristöt ovat kunnossa. Me suomalaiset taidamme olla kuuliaisia alastulojälkien korjaajia. Sen verran monta kertaa olimme kaikki kolme griinihaarukan kanssa viheriöillä paikkaamassa kymmeniä jälkiä. Toivottavasti haarukan käyttö iskostuu vielä kaikkien selkärankaan. Kovan tuulen ja liukkaasti rullaavien väylien ansiosta kierroksella nähtiin reissumme pisin avaus, joka kantoi rullien kanssa pitkälti yli 300 metrin. Par 5, toinen lyönti parketille ja Eagle kuppiin. Vaikkei se sattunut itselleni, oli silti hienoa katsoa sitä vierestä. Kierrokselta mieleen jäi erityisesti etuysin loppu, jossa vesi näyttelee isoa osaa ja saarekegriini on haastava. Kierroksen jälkeen istuimme hyvän tovin klubitalolla ja fiilistelimme Roda Golfia. Kokemus oli meille kaikille positiivinen ja kenttä olisi mukava pelata toistekin.

Viimeisen yön vietimme noin 10 minuutin matkan päässä hotelli 525:sessa. Keskellä kaupunkia oleva hotelli tarjoaa mahdollisuuksia golfin ulkopuolelta. Jos lomalta kaipaa muitakin elämyksiä kuin golfin tarjoamat ylä -ja alamäet, on tämä vaihtoehto mainio. Huvituksiakin näytti löytyvän, mutta ei meille. Tankki oli tyhjä. Illallisella mietimme yhdessä menneitä päiviä. Neljä kenttää, paljon lyöntejä, laadukkaita majoituksia ja aurinkoakin. Etenimme laikka punaisena aamusta iltaan joka päivä, mutta se oli tarkoituskin. Vaikka ehdimme näkemään kohteista vasta pintaa, on selvää, että ne ovat kokemisen arvoisia ja kaikki luultavasti paranevat, kun aikaa ehtii niissä kunnolla viettämään. Talvigolf Espanjassa toimii.

Vamos!

********************’’

Golf Plaisir tekee viikkomatkoja syksykaudella Alicanteen syyskuun puolivälistä marraskuun loppuun.

Mikä kohteista viehättää sinua eniten?

Tutustu kohteisiin tarkemmin sivuillamme ja varaa syksyn matka ajoissa.

Lisätietoa kohteistamme Alicantessa>>

Mikäli haluat lähteä Alicanten seudulle golfaamaan lyhyemmäksi ajaksi tai pelata monella eri kentällä, sinulle voisi sopia Golf Plaisirin omatoiminen Flexmatka.

Flexmatkan pääset rakentamaan itse valintojesi mukaan ja voit varata samalla kertaa lennot, majoituksen ja tiiajat tai vain osan palveluista.

Saat matkavarauksen jälkeen voucherin sähköpostiisi varaamistasi palveluista. Helppoa ja nopeaa!

Varaa Flexmatka täältä>>

Teksti Jussi Evinsalo