Arto Teittinen: ”Erin Hillsin pitkä karheikkoheinä tekee pelaamisesta lähes mahdotonta”
Golfliiton päätuomari Arto Teittinen tuomaroi U.S. Openissa jo neljättä kertaa ja raportoi tunnelmista paikan päältä Erin Hillsistä.
Sain kutsun tämän vuoden U.S. Openin tuomaritehtäviin selvästi myöhemmin kuin aiempina kolmena vuonna. Ehdin jo hieman luopua toivosta ja kertoa kyselijöille, että tänä vuonna ei näköjään kutsua tule.
Ehdotus suurista sääntömuutoksista vuodelle 2019 oli kuitenkin pitänyt kaikki USA:n golfliiton sääntöviskaalit kiireisinä, ja kutsu lähti kaikille tuomareille pari viikkoa tavallista myöhemmin, eli maaliskuun puolivälin jälkeen. Olinkin edelleen reilun 50:n kilpailuun kutsuttavan tuomarin joukossa.
”Väyläruohon leikkuukorkeus, noin 10 millimetriä, on näille kisoille epätyypillisen korkea.”
U.S. Open pelataan ensimmäistä kertaa Wisconsinin osavaltiossa. Peliareenan nimi on Erin Hills, joka toimii nyt kolmatta kertaa USGA:n mestaruuskilpailujen näyttämönä. Edellinen kilpailu oli U.S. Amateur, joka pelattiin kentällä vuonna 2011. Nykyisistä pelaajista mukana olivat muun muassa Jordan Spieth, Brooks Koepka ja Peter Uihlein, joista kaksi jälkimmäisenä mainittua ovat pelanneet Suomessakin Challenge Tourilla.
Erin Hillsin golfkenttä on yleisölle avoin kenttä, joka on rakennettu jääkauden valmiiksi muotoilemalle kumpumoreenille. Maasto on hyvin kumpuileva ja monimuotoista, vaikka maansiirtotöitä on tehty mahdollisimman vähän. Kentän suunnitteli kolme amerikkalaista arkkitehtiä: Dana Fry, Michael Hurdzan ja Ron Whitten. Kentän suunnittelua aloittaessaan heidän tavoitteenaan ei suinkaan ollut rakentaa U.S. Open -areenaa, vaan ainoastaan erinomainen 50 dollarin pelimaksulla pelattava julkinen golfkenttä.
Erin Hillsin väylät ovat voimakkaasti joka suuntaan viettäviä ja niitä on levennetty U.S. Openia varten. Väyläruohon leikkuukorkeus, noin 10 millimetriä, on näille kisoille epätyypillisen korkea, jotta pallot eivät vierisi pois vinoilta väyliltä. Alimmillaan U.S. Openin väylät on leikattu neljännestuuman (6,35 mm) korkeuteen.
Myös kentän viheriöt ovat huomattavan muodokkaita. Jotkut ovat verranneet niitä jopa viimevuotisen kisakentän, Oakmontin, viheriöihin. Ja kun viheriöiden nopeus Stimpmeterillä mitattuna on jo ensimmäisenä harjoituspäivänä 12 jalkaa ja 8 tuumaa, eli lähes 3,90 metriä, on varmaa, etteivät maailman parhaat pelaajat pääse tänäkään vuonna helpolla.
”Tänä vuonna tuomarit enää kulje tyypilliseen tapaan ryhmien mukana.”
U.S. Openissa on totuttu näkemään pitkää karheikkoheinää, mutta tämä Erin Hillsin heinä on jotain vielä huimempaa. Karheikkoheinänä oleva nata on jätetty kasvamaan vapaasti, ja sen se on totisesti tehnytkin. Ohuella heinällä on pituutta paikoitellen reilusti yli puoli metriä. Se kietoutuu lyötäessä pelaajan mailan ympärille tehden pelaamisesta lähes mahdotonta. Ja tällainen karheikko vaanii jokaisella väylällä.
Maanantaina illalla leikkurit lähtivät ainakin muutamalla hieman lyhentämään viidakkoa ja leventämään pelattavaa aluetta. Väylän ja pitkän heinän välissä karheikko on leikattu kolmeen eri korkeuteen. Normaalin väylän viereisen semiraffin lisäksi on noin 1–1,5 metriä leveä ja noin viiden sentin korkuinen välikarheikko, jonka on ilmeisesti ajateltu viimeistään pysäyttävän väylältä pois vierivät pallot. Välikarheikon jälkeen on vielä normaalia pitkää U.S. Open -karheikkoa ennen leikkaamatonta nataheinää. Tämän karheikkoalueen leveys vaihtelee, ja ilmeisesti sitä voidaan tarvittaessa nopeastikin leventää, jos liikaa palloja alkaa päätyä heviheinän alueelle.
Tänä vuonna tuomarit enää kulje tyypilliseen tapaan ryhmien mukana, vaan meidät sijoitetaan eri kohtiin kenttää ja toimimme kukin omalla alueellamme. Yleisimmin alueeksi määritetään yksi väylä, väylän alastuloalue tai pelkkä viheriö. Tuomariasettelut on jo julkaistu. Minun tehtäväni tulevat rajoittumaan väylille 3 ja 17. Viimeisenä päivänä saatan tosin joutua poistumaan ennen kärkipelaajien saapumista, koska tuomaritehtävät Linna Golfin European Senior Tourin osakilpailussa jo odottavat. Mutta miten käy, se selviää sunnuntaina.
Täällä Arto Teittinen, Erin Hills.
