Lahesta Lontooseen
Äitini lopettaa kolumnin lukemisen jo otsikkoon – ”Se on Lahdesta eikä Lahesta.”
Urheilu lienee pakollista lahtelaisille – mutta onko golf muka urheilua? Ei ollut ainakaan omasta mielestäni 14 vuotta sitten, kun vannoin etten lajia pelaisi. Hetken mielijohteesta ilmoittauduin kuitenkin lajin aloittamiseen painostaneiden vanhempien tietämättä green card -kurssille. Rakkaus golfiin syttyi Messilän mäillä, ja vaikka kahteen otteeseen olen yrittänyt tuon palon sammuttaa – ensin kilpapelaajana ja sitten tulemalla lajin pariin töihin – en ole siinä vielä onnistunut.
Ehkä hyvä, että suurin golfrakkaus edes hetkeksi laantui, jotta sain gradun tehtyä ja pääsin kiinni työelämään. Muutaman konsulttivuoden jälkeen löysin itseni sattumien kautta Golfliitosta. Alkuperäinen ajatus oli työskennellä muutama vuosi urheilujärjestössä ja palata sitten yritysmaailmaan. Urheilumaailma vei kuitenkin mennessään. Monta henkilökohtaista taistelua olen käynyt siitä, onko urheilu edes oikea työ. Tuskin tuota taistelua urheilu on vielä täysin voittanut, mutta on ainakin tällä hetkellä niskan päällä. Ennalta suunnittelematon tie on tullut kuljettua tilanteesta, jossa golf ei ollut urheilua ja urheilu ei ollut millään lailla kunnollinen uravaihtoehto.
Vuosi sitten minut valittiin kansainväliseen urheilujohtamisen koulutukseen. Jos vuoden opit tiivistäisi kolmeen, olisivat ne henkilöbrändäyksen merkitys, puheenpitämisen taito ja tasa-arvo – tai pikemminkin tasa-arvon puuttuminen – kansainvälisessä urheilukentässä.
Nainen kansainvälisessä urheilun johtotehtävässä on harvinaisuus, ja tasa-arvo on monessa kansainvälisessä lajiliitossa asia, jota ei vielä nosteta edes agendalle. Koulutuksen huipensi alkukesän matka Botswanaan, jossa järjestettiin joka neljäs vuosi pidettävä International Working Group on Women and Sport -konferenssi. Siellä sain ottaa koulutuksen opit käyttöön, kun esittelimme suomalaista urheilun tasa-arvotyötä maailmalle.
Kaikkialla maailmassa ei löydy yhteistä puhuttua kieltä, mutta urheilun universaali kieli on kaikille yhteinen. Botswanassa opetin Golfin alkeita paikallisen orpokodin lapsille, mikä oli yksi elämäni liikuttavimpia kokemuksia. Golf toi hymyn jokaisen lapsen kasvoille – sitä hetkeä en unohda.
Kansallisen urheilun kattojärjestön tehtävä on kehittää lajia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kansainvälisten suhteiden rakentaminen ja kasvattaminen vievät Suomen golfin maailmankartalle.
Vuosi kansainvälisessä urheilumaailmassa vei mennessään. Halu oppia lisää kasvoi, ja ajatus työskentelystä kansainvälisessä urheiluorganisaatiossa alkoi kiehtoa. Tänä kesänä päätin lähteä Lontooseen opiskelemaan kansainvälistä urheiluviestintää ja -journalismia sekä digimarkkinointia. Olen valtavan innoissani uudesta, ja samalla haikeana jättämässä tehtävääni Golfliiton talouspäällikkönä.
Tämä on ollut kolmen vuoden kova koulu. Eniten luonnetta kasvattivat liittokokoukset, joissa pääsin sadan hengen tenttiin vastaamaan liiton talouskysymyksiin. Kenties onnistuin vakuuttamaan yleisön, sillä kevään kokouksen jälkeen eräs golfkentän puheenjohtaja tuli pilke silmäkulmassa kertomaan minun olleen suorastaan pelottava. Golfliiton talous on hienossa kunnossa, ja IT-puolella lähdimme ottamaan isoja harppauksia Golf GameBookin kanssa – tästä on hyvä antaa seuraajani jatkaa.
Golfliitto on ollut unelmieni työpaikka, jossa olen yhdistänyt numero-osaamisen rakkaaseen harrastukseen. Nyt on aika kiittää kaikkia, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä: työkavereita, golfklubeja ja kaikkia Golfliiton kumppaneita. Lähden jatkamaan matkaani lajissa, joka ei ole urheilua ja kehittämään itseäni työssä, joka ei ole edes oikeaa työtä.
Sportin, golfin ja Lahen aion pitää mukanani, mihin ikinä tämä tie minut viekään.
