Neljä vuotta on ehtinyt kulua siitä, kun mideissä ratkottiin edellisen kerran reikäpelin suomenmestaruuksia. Kisojen tuominen takaisin kalenteriin oli tervetullut lisäys, jota pelaajat tervehtivät ilomielin Espoossa. Kiertueen profiili nostaa tasoaan jatkuvasti, ja mestaruuteen pelanneet saivat antaa kaikkensa pitkän ja raskaan viikonlopun aikana Ringside Golfissa.

Miesten 40-sarjan voittoon pelasi loistokautta suorittava Mikko Laihonen, jolla on vyöllään jo neljä voittoa kuluvalla kaudella. Hän lähti kilpailuun ykkössijoitettuna rankingin perusteella, joka tarkoitti huilivuoroa perjantain karsintapäivälle. Huilivuoro Laihosen kohdalla tosin tarkoitti Erkko Trophyn päätöskierrosta Talissa, jossa mies nappasi niin ikään kunnioitettavan sijan 10. Seitsemän kilpailukierrosta viiteen päivään on itsessään kova suoritus, mutta siihen päälle kultamitalin kairaaminen oli kunnioitettava temppu.

Finaaliottelussa Laihonen kaatoi Golf Talman Jukka Happosen lopulta selkein lukemin 5&4. Laihonen sai räväkän alun finaaliin, eikä hopea tässä tapauksessa ollut häpeä.

”Pelasin viikon parhaan kierrokseni finaalissa, joka oli todella jo seitsemäs kierros viiteen päivään. Tein neljä birdietä putkeen väylille 2-5 ja siinä sain hyvän kaulan otteluun. Vastustaja pelasi hyvin, mutta muutama putti kierähti alussa ja itsellä upposi neljä birdieputtia putkeen ja olin viiden väylän jälkeen tilanteessa 4up. Takaysillä huomasi, että alkoi hieman väsyä, mutta siinä kaivettiin Twix-patukkaa bägistä, että jaksoi loppukierroksen”, totesi väsynyt, mutta onnellinen voittaja.

”En ole pitkään aikaan pelannut reikäpelejä, on se erilaista pelata lyöntipeliä ja reikäpelejä, mutta toisaalta samaa. Koitin pelata sitä kuuluisaa omaa peliä ja tehdä birdieitä, vaikka sain hyvän kaulan alkuun. Mikäli kaveri teki virheen, niin ei välttämättä tarvinnut hyökätä, että siinä mielessä voi taktikoida. Reikäpelit ovat kyllä henkisiä otteluita.”

Laihonen on tehnyt paluuta kilpagolfin pariin pikkuhiljaa. Varsinaisesti paluun lajin pariin hän teki jo kuusi vuotta sitten, mutta kilpaa hän pelaa vasta ensimmäistä täyttä kautta sen jälkeen, kun frisbeegolfkiekot vaihtuivat takaisin golfmailoihin.

”Olen pelannut kilpailukierroksilla jopa hieman huonompaa tulosta, kun vertaa harjoituskierroksiin kotikentälläni, sen verran mitä olen kirjaa pitänyt niistä. Ne ovat kuitenkin tuoneet voittoja kisoista, joka on tärkeintä. Voittaminen ei ole helppoa, mutta joka kilpailussa lähden tavoittelemaan voittoa, ja kyllähän se harmittaa mikäli en siihen pysty.”

Erityiskiitokset hän antoi finaalipäivän caddielleen, nuorelle Vili Tähkäpäälle kotiseurastaan, jolta löytyy niin ikään reikäpelimitaleita juniorisarjoista. Ilman hänen apuaan Laihonen ei uskonut, että olisi pelannut voittoon saakka rankan viikon päätteeksi kipeytyneellä jalalla. Hän kertoi pääsevänsä Tähkäpään kanssa vaadittavan rentoon tilaan mukavuusalueelleen yhteisellä huonolla huumorilla.

Pronssisen mitalin nappasi niin ikään paluun kilpakentille tehnyt Kristian Tammivuori.

Miesten 25-sarjan finaalissa Väinö Leppäniemi tavoitteli kauden toista SM-kultaansa, mutta joutui myöntämään Porin Golfkerhon Kasper Honkasen paremmakseen finaalissa. Voitto maistui erityisen makealta, sillä se oli ensimmäinen mitali Honkasen uralla, ja samalla myös avausvoitto Mid Tourilla, kun voitot ovat kiertäneet porilaista viime kaudet. Hän oli porilaiseen tyyliin jo itsevarma ja luottavainen omista mahdollisuuksista hyvän karsintakierroksen jälkeen.

”Se on tavallaan helpompi pelata, kun tietää, että on vain se yksi vastustaja reikäpeleissä. Olin karsinnan jälkeen aika varma, että menen välieriin saakka. Puttasin todella hyvin, draivaamisen kanssa oli hieman haasteita, mutta raudat ja wedget toimivat ja putteri oli se joka toi voiton.”

Sunnuntaiaamu alkoi tiukalla väännöllä karsintavoittajasta, ja kovassa vireessä kotikentällään olleesta Tommy Gulinista, joka pelasi lopulta pronssille. Finaali Väinö Leppäniemeä vastaan päättyi Honkasen eduksi lukemin 3&2.

”Olin tavallaan niskan päällä välierässä, vaikka tiukkaa oli. Sain 9. väylän eaglesta hyvin itseluottamusta. Pystyin lyömään silloin kiinni lippuun, kun vastustaja teki pieniä virheitä. Viimeiselle väylälle sain hyvän birdiepaikan metristä, ja Tommy oli vaikeassa paikassa rinteessä ja näin se kääntyi minulle. Finaalikin oli tiukka matsi, tulin vähän perässä koko ajan, mutta takaysillä tilanne alkoi kääntymään. 12. väylän birdie käänsi tilanteen minulle 2up, ja Väinö löi 13. avauksen veteen, jonka jälkeen keskityin vain lyömään väylää ja griiniä”, kertasi M25-sarjan voittaja.

Naisten sarjan mestaruuteen pelasi Sonja Pakonen, joka pystyi nostamaan pelinsä tasoa viikon edetessä, ja karsimaan virheet, joita tuli vielä karsinnassa kahden triplabogin muodossa. Tämän vuoksi reikäpelikaavio muodostui Pakoselle käytännössä haastavimmaksi mahdolliseksi, ja jo avauskierroksella vastaan asettui tämän vuoden lyöntipelimestari Roosa Närhi. Tämän jälkeen vastustajien ranking-sijoitukset olivat tämän kauden rankingin ykkönen, kakkonen ja viitonen. Helppoja pelejä ei siis ollut tarjolla.

”Tänne lähtiessä oli kyllä epävarma olo, ja karsinnassa kun tein kaksi triplaa, niin aloin jo miettiä kotiinlähtöä, vaikka muuten karsinta oli ihan ok peliä. Melkoista vuoristorataa ollut fiiliksen kanssa, että aika pohjallakin on käyty. Oli tiukkoja matseja, ja tiesin, että on pelattava hyvin. Olin finaalissa tuloksessa -3 jo aikaisessa vaiheessa, jolla pääsin myös 3up tilanteeseen. Kyllä siinä alkoi varmasti väsymys painamaan, kun oli kuudes kierros neljään päivään, mutta päätin etten helpolla ainakaan päästä Anniinaa kirimään finaalissa”, kertasi helpottunut suomenmestari.

Finaalissa kaatui Anniina Paatsama hienolla 17. väylän birdiellä, kun ottelu paketoitiin lukemiin 2&1. Aamu käynnistyi harvinaisella siskosten välisellä välierämittelöllä, jossa Sonja kykeni kaatamaan siskonsa Saanan etenkin viheriöillä syntyneellä erolla.

”Emme ole tainneet Saanan kanssa ikinä pelata reikäpelejä keskenään. Itseltäni löytyy kuitenkin junioritasolta reikäpelipronssi, eli koen kyllä olevani vahva reikäpelipelaaja. Täällä pysyi erityisen hyvin fokus, kun piti oikeasti miettiä vain lyönti kerrallaan, eikä yhtään sen pidemmälle. Henkisesti reikäpelit ovat opettavia, kun ei voi mennä yhtään asioiden edelle, vaan lyönti kerrallaan on edettävä. On tämä siitä raakaa, jos miettii, että olisi tullut Oulusta saakka pelaamaan vain yhden pelin ja hävinnyt sen.”

Pronssisen mitalin naisten sarjassa vei hienosti kiertuedebytantti Jenni Soikkeli.