Toteutunut unelma: Tom Henriksson ja Cypress Point Club
Tom Henriksson kuuluu niiden harvojen suomalaisten joukkoon, jotka ovat päässeet pelaamaan Cypress Point Clubin.
San Franciscon eteläpuolella sijaitsevan Montereyn kaupungin komeilla rantakallioilla sijaitsee Cypress Point Club. Se on yksityinen golfklubi, jonka golfkenttää pidetään yhtenä maailman parhaista ja kauneimmista. Ei ihme, että kentän pelaaminen kuuluu monella golfarilla listalle asioita, jotka he haluavat kokea ennen kuolemaansa.
Koska kentälle lasketaan ainoastaan klubin jäsenet ja heidän vieraansa, tuon unelman toteuttamiseksi tarvitaan suhteita. Helsinkiläinen Tom Henriksson sattui omaksi onnekseen aikoinaan tutustumaan oikeaan henkilöön.
Työskennellessään vuosia sitten Nokialla Henriksson valitsi Yhdysvalloissa erääseen projektiin konsultiksi paikallisen asiantuntijan, jonka isä kuului Cypress Pointin jäsenistöön. Yhteistyön aikana liikekumppani pani merkille Henrikssonin intohimoisen suhtautumisen golfiin ja projektin päätyttyä hän kutsui Henrikssonin kiitokseksi Cypress Pointiin pelaamaan.
Ensimmäisen yritys meni mönkään, sillä sovittuna päivänä alueelle iski kovin myrsky miesmuistiin ja kenttä laitettiin säppiin. Seuraava tilaisuus koitti vasta vuotta myöhemmin. Silloin sää suosi, ja Henriksson pääsi kiertämään ikonisen golfkentän kahdesti saman päivän aikana.
Kokemus oli niin voimakas, että pelini oli aivan sekaisin ensimmäisellä kierroksella,
Viitosen tasoituksella pelaava Henriksson aloitti golfin lukiolaisena vuonna 1985 ollessaan Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana ja kiinnostui melko nopeasti golfarkkitehtuurista. Hän ahmi kirjoja kuuluisista kenttäsuunnittelijoista ja tutustui heidän suunnittelufilosofioihinsa.
Tuohon aikaan golflehdillä oli tapana järjestää suunnittelukilpailuja, joissa lukijoille saatettiin antaa tehtäväksi suunnitella golfväylä, ja Henrikssonkin osallistui omilla töillään useaan sellaiseen.
Sittemmin asuminen muutamaan otteeseen Yhdysvalloissa sekä loma- ja työmatkat ulkomaille ovat mahdollistaneet Henrikssonille ahkeran vierailemisen kansainvälisillä huippukentillä. Erään Yhdysvaltain-työkomennuksen aikana koetut golfelämykset
lievittivät Henrikssonin koti-ikävää, kun perhe jäi sillä kertaa asumaan valtameren tälle puolelle.
”Minulla oli tuolloin tapana matkustaa viikonloppuisin etelään pelaamaan tunnettuja kenttiä”, hän sanoo.
Kun Henriksson pääsi pelaamaan Cypress Pointin ensimmäisen kerran, hän olikin ehtinyt kiertää yhden jos toisen kuuluisan golfkentän. Silti Cypress Pointin kaikkia aistia hellinyt elämys oli jotain sellaista, jota hän ei tule unohtamaan koskaan.
Kierroksia muistellessaan hän saattaa edelleen kuulla merileijonien ääntelyn, tuntea merituulen puhalluksen ja haistaa suolaisen meriveden tuoksun. Puhumattakaan silmien eteen avautuvista kauniista väylistä.
”En olisi voinut edes kuvitella, että niin maagista golfkenttä ja kaunista luontoa voisi edes olla olemassa.”
Erityisen suuren vaikutuksen häneen tekivät villinmuotoiset, virheettömät ja vikkelät viheriöt, joita ei oikein voi vertailla minkään muun kentän viheriöihin. Välillä niillä joutui hakemaan oikeaa puttilinjaa aivan eri suunnasta kuin mihin reikä oli porattu.
”1920-luvulla voitiin vielä rakentaa hyvin kumpuilevia viheriöitä, koska ruohoa ei pystytty ajamaan silloisilla ruohonleikkureilla kovinkaan alas.”
Cypress Point on englantilaisen kenttäarkkitehti Alister MacKenzien luomus. Hänen piirustuspöydällään ovat syntyneet kaksi muutakin maailmankuulua mestariteosta: Royal Melbourne ja Augusta National.
Muodokkaiden viheriöiden lisäksi MacKenzien suunnittelemat golfkentät tunnetaan luonnonmukaisuudesta, strategisuudesta ja kauneudesta. Henrikssonin mukaan Cypress Pointissa yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla kaikki nämä kolme MacKenzien tavaramerkkiä.
Cypress Pointin upeat väylät sijoittuvat maastoon kuin ne olisivat osa vallitsevaa luontoa. Kentän pelaaminen pistää jalkojen lisäksi liikkeelle myös harmaat aivosolut, sillä ennen lyöntiä pelaajan on syytä miettiä tarkasti, minne pallo kulloinkin kannattaa sijoittaa. Kentän kokeneet caddiet neuvovat mielellään pelaajia paitsi puttilinjojen lukemisessa myös lyöntien suunnittelussa.
”MacKenzie sanoi aikoinaan, että strategisuudessaan Cypress Point taitaa olla ainoa kenttä, joka yltää St Andrewsin Old Coursen tasolle.”
Viimeisen silauksen kentälle antaa alueen ainutlaatuinen luonto ja maasto, joka jakaa kentän luontevasti kolmeen osaan. Yhdeksän ensimmäistä reikää kulkevat mänty- ja sypressimetsässä, mutta meren läheisyyden aistii alati. Puolessavälissä siirrytään hiekkadyyneillä sijaitseville väylille. Viimeiset neljä reikää kulkevat rantakallioilla ja tarjoavat henkeäsalpaavat näkymät Tyynellemerelle.
Voisin pelata kentän joka päivä, enkä tylsistyisi koskaan.
Cypress Pointin nimikkoväylänä pidetään 16:tta, joka on arvioitu yhdeksi maailman parhaista golfrei’istä. Noin 210 metriä pitkän par 3:n avaus lyödään yli meren, joten se on paitsi upea myös todella vaikea.
”Viheriölle lyötäessä pelkästään veden on yli 180 metriä. Kerran olen onnistunut osumaan tuolla reiällä draiverilla griinille”, sanoo Henriksson, joka on päässyt kiertämään Cypress Pointin yhteensä neljä kertaa.22
Henriksson paljastuu todelliseksi golfromantikoksi, jonka sydämestä Cypress Point Club on vienyt palan. ”Mietin usein ensimmäisenä aamulla, kuinka mahtavaa olisi taas päästä sinne pelaamaan.”
Entisen liiketuttavan ja nykyisen ystävän isä menehtyi jo jokin aika sitten, mutta golfklubin jäsenyys periytyy suvussa. Nyt jäsenyyden tuomista eduista nauttii hänen äitinsä, joka ei tosin itse pelaa golfia. Sen sijaan hän viihtyy muuten vaan klubilla ja kutsuu mielellään omia ja poikiensa tuttavia sinne pelaamaan.
Monista muista eksklusiivisista yksityisklubista poiketen jäsenen ei itse tarvitse olla samaan aikaan paikalle vieraittensa kanssa, mutta tuolloin kierroksesta täytyy kuitenkin maksaa kymmenkertainen summa.
”Jäsenen seurassa green fee on 50 dollaria”, hän sanoo.
Se kuulostaa varsin kohtuulliselta hinnalta maailmanluokan golfelämyksestä.