Video killed the radio star

Näin lauloi The Buggles vuonna 1979 ja ennusti, kuinka radio tulisi kuolemaan musiikkivideoiden yleistyessä.

Harvemmin vanhat mediat kuolevat totaalisesti, mutta niiden rinnalle tulee kilpailua. Näin on käynyt kirjoille, äänilevyille, elokuville, televisiolle – ja golfille.

Aurinko nousee yhä korkeammalle. Takkeja riisutaan.

Tali on melkein Helsingin keskustassa, mutta täällä vanhojen puiden reunustamalla viheriöllä lintujen laulaessa tuntuu, että keskikaupungin betoni on kaukana.

Golf Diggerin tarina alkaa tavallaan jo vuodesta 2013. Silloin Juho Manninen perusti NHL Without a Map -nimisen Youtube-kanavan. Se menestyi, ja viitisen vuotta sitten Manninen, innokas golfari, alkoi pohtia, voisiko myös golfista tehdä laadukasta sisältöä Youtubeen.

Hän sai mukaan kaverinsa Juha Valvion, jolla on vuosikymmenien kokemus kaupallisen radion tekemisestä. Manninen tunsi myös Jussi Korvan, ohjaajan, joka on tehnyt yli 20 vuotta elokuvia ja Suomen menestyneimpiä reality-ohjelmia, kuten Amazing Racea ja Diiliä.

Lajiuskottavuutta kanavalle tuo Markus Ervasti. Hän on entinen ammattipelaaja, eli hänen sanomisillaan on painoarvoa.

”Jos rehellisiä ollaan, niin kännipäissään Juho minulta kysyi, että aletaanko tekemään tubea”, Ervasti sanoo ja nauraa.

Whup!

Korvan draiveri lähettää pallon horisonttiin keskelle väylää.

”Wau!” Ervasti sanoo.

”Meidän Ridge Forrester”, Valvio sanoo ja pörröttää Korvan takatukkaa.

”Voima on tukassa!” Korva sanoo.

Tämän päivän jakson juju on seuraava: Golf Diggerin amatöörikolmikko haastaa porukalla Ervastin. Säännöt menevät niin, että eaglesta saa kolme pistettä ja birdiestä pisteen. Par tai bogi ovat neutraaleja, ja jos mennään yli bogin, tulee miinuspiste. Kolmikon pisteet lasketaan yhteen Ervastia vastaan.

Tämä on tärkeää golfvideoissa – draaman kaari, Manninen sanoo.

”Joskus on tehty videoita, joissa vaikka fiilistellään hienoja kenttiä, mutta ei ne toimi. Pitää olla jokin tavoite, jota me lähdetään metsästämään.”

Me on myös tärkeä sana, sillä parhaiten toimivat videot, joissa koko porukka esiintyy. Eniten kiinnostavat pelivideot, mutta oikeastaan mikä tahansa touhuaminen, jossa kaikki neljä ovat mukana, toimii.

Kyse on ryhmädynamiikasta ja kemioista, vähän kuin Top Gear -ohjelmassa. Vaikka autot eivät kiinnostaisi, on hauskaa seurata, kun pojat touhuavat.

Ajamme kohti seuraavaa väylää. Yhtäkkiä puiden katveesta kentälle pöllähtää peura. Kuvaaja Petro Piilo hyppää liikkuvasta golfkärrystä ulos ja jää kuvaamaan eläintä.

Myös tämä on tärkeää: osata reagoida yllättäviin tapahtumiin ja luottaa siihen, että todellisuus tekee tarinasta ihmeellisemmän kuin tiukka käsikirjoitus.

Spiikkejä saatetaan ottaa kerran pari uusiksi, mutta viime kädessä Golf Diggerin videoilla luotetaan samaan kuin reality-ohjelmissa, korostettuun todellisuuteen. Kaikki, mitä videolla näkyy, on aitoa ja totta, mutta se, mitä lopullisille videoille päätyy, on tekijöiden hallinnassa.

”Ei me olla niin hyviä näyttelijöitä, että osattaisiin näytellä reaktioita”, Korva sanoo.

”Mutta ei me myöskään lähdetä kentälle niin, että tarjoillaan yleisölle suunnittelematta paskaa”, Valvio sanoo.

Kuten jääkiekko-ottelussa selostaja usein sanoo: ei tällaista voi käsikirjoittaa. Ei voikaan, ja juuri siinä on autenttisen sisällön taika.

Lisäksi golf on lajina sellainen, että yllättäen tilanteet kääntyvät päälaellaan.

Esimerkiksi nyt ex-ammattilainen alkaa yhtäkkiä sössiä. Ervasti lyö 8. väylällä kaksi kelvotonta lyöntiä putkeen, ja Manninen, Valvio ja Korva innostuvat.

”One of us! One of us!” he huutavat.

Ervasti sisuuntuu ja kokoaa itsensä. Pari hyvää lyöntiä, ja tämäkin väylä kääntyy Ervastille par-tulokseen.

”On se vaan kova”, Manninen sadattelee ja pakkaa mailan golfbägiin.

Valvio astelee tiille ja asemoi itsensä lyöntiasentoon.

Ollaan ihan hiljaa.

Maila kiertyy taakse, ja whop!

Pallo nousee, kunnes se alkaa kiertää, ja kiertää…

Sitten Valvion suusta alkaa tulvia niin rumia sanoja, ettei niitä voi lehteen painaa.

Joskus pelatessa menee hermot, sillä lailla ihan kunnolla. Se voi olla videolla hauskaa, mutta jos pinna kärähtää ihan oikeasti, on vaara, että kaikkien fiilis laskee, kun yksi kiukuttelee.

”Silloin täytyy pitää vähän kurinpalautusta ja muistaa, että tässä tehdään viihdettä. Täytyy yrittää vaan nauraa sille tilanteelle”, Korva sanoo.

Pinnan palamiseen voi vaikuttaa, että usein Golf Diggerin tekijöillä on videoiden taustalla peleissä pieni rahapanos.

”Kun joku ottaa turpaan, niin vaikka videolla näyttää, että kaikki on hyvin, se voi paistaa naamasta, että harmittaa, kun taustalla rahat menee”, Ervasti sanoo ja nauraa.

Vaikka hermot menisivät, Golf Diggerin jengi osaa etiketin golfkentällä.

Uusien sukupolvien tulo on kuitenkin tuonut mukanaan myös rennomman asenteen etikettejä kohtaan. Kuvaaja Toni Kerkelä sanoo, että nykyään esimerkiksi pukeutumisen suhteen ei olla niin tarkkoja.

”Kunhan ei farkuissa tule”, Kerkelä sanoo.

Lieveilmiöitäkin on nähty. Hiljattain HS uutisoi, kuinka Suur-Helsingin golfin sääntö- ja tasoitustoimikunnan vetäjä Markko Salminen kertoi, että käyttäytyminen golfkentillä on rapautunut.

Bluetooth-kaiuttimia huudatetaan, kenttiä roskataan, ja esimerkiksi hiekkaesteiden haravointi sekä lyönti- ja laskeutumisjälkien korjaaminen on heikentynyt kasvavan pelaajakunnan myötä.

Golf Digger on kasvanut kohisten. Vuonna 2024 kanava keräsi vajaat puoli miljoonaa katselua ja vuonna 2025 jo miljoona katselua. Tänä keväänä rikottiin kokonaiskatselumäärässä kahden ja puolen miljoonan raja.

Videoiden keskimääräinen katseluaika on yli 20 minuuttia. Se on pitkä aika nettisisällössä, jota kuluttaa pääasiassa keskittymiskykynsä tuhonnut somesukupolvi.

Raha on silti tiukassa.

”Jos laskee tuntimääriä, niin ei tässä taloudellista järkeä ole”, Manninen sanoo.

”Enemmän rahaa tulee, kun vie pullot kauppaan”, Valvio sanoo.

Pienistä rahavirroista pitää maksaa myös työryhmälle. Isoja summia ne eivät ole, sanoo kuvaaja Petro Piilo.

”Mutta tämä on hauskaa hommaa. Tänäänkin tulin talkoilla töihin. Soitin Jussille, että voisin tulla kuvaamaan, ja kuulin, kun Juho huusi, että tule vaan, mutta me ei makseta tästä päivästä”, Piilo sanoo ja nauraa.

Myös kuvaaja Antti Pöntinen on tänään mukana talkoilla. Hän on ammattiäänittäjä, joka päätyi Golf Diggeriin työkaveri Jussi Korvan kautta.

”Hyvä jengi ja kivaa hommaa, niin mikäs tässä on ollessa”, Pöntinen sanoo.

Oli kyse sitten televisio- tai sometuotannosta, monesti budjetti on tiukka, aikataulu on tiukka ja stressi runtelee työryhmäläisiä.

Täällä Talissa tunnelma on rento ja välitön – paitsi silloin, kun Valvio nakkaa mailan jorpakkoon, kun putti menee mönkään.

Mutta se ei johdu tuotannosta vaan pelistä.

Tätä Golf Digger edelleen pääasiassa on: kaveriporukan yhteistä hauskaa bisneksen sijaan. Silti kanavaa tehdään mahdollisimman ammattimaisesti ja laadukkaasti. Unelma menestyvästä bisneksestä on aina takaraivossa.

”Joku hullu usko on siihen, että tämä voi tuottaa ihan kunnolla jonain päivänä”, Manninen sanoo.

Esimerkkejä isosta maailmasta piisaa.

Esimerkiksi huippugolfari Bryson DeChambeaun yksittäisiä videoita katsotaan miljoonia kertoja. USA:n presidentinvaalien alla julkaistua Can I break 50 with president Donald Trump -jaksoa on katsottu 17 miljoonaa kertaa.

Youtube-golfin pioneerin Rick Shielsin videoita on katsottu yhteensä lähes miljardi kertaa.

Arviot siitä, kuinka paljon Youtube maksaa näyttökerroista, vaihtelevat, mutta keskimäärin miljoonasta katselukerrasta arvioidaan maksettavan noin 5 000–10 000 dollaria.

Vaikka arvio heittäisi rutkastikin, esimerkiksi Shiels on tienannut kanavallaan miljoonan jos toisenkin.

Takana on nelisen tuntia golfia ja 17 reikää. Kasvoja punottaa – aurinko on hellinyt koko päivän ajan.

Punotusta Korvan, Mannisen ja Valvion kasvoilla on myös toisesta syystä. He ovat pahasti Ervastia jäljessä. Tilanne vaikuttaa toivottomalta, sillä Ervasti johtaa viidellä pisteellä.

Ervasti päättää tehdä viimeisen reiän mielenkiintoiseksi.

”Mulla on jätkät ehdotus. Tehdään niin, että otetaan tuplapisteet. Eli jos te teette esimerkiksi kaksi birdietä, niin saatte neljä pistettä.”

Myös miinukset tulevat tuplana, eli jos Ervastille sattuu huono hetki, hän saattaa tipahtaa nopeasti kelkasta.

Kolmikko pohtii hetken, kunnes tajuaa, että tarjoukseen kannattaa suostua.

”Ei me voida kuin voittaa!” Manninen sanoo.

Mennään tiille. Aurinko paistaa, ja taas kuuluu whop! Pallo liitää, jengi taputtaa.

Kuinka kisassa käy?

Sen voi katsoa Golf Diggerin Youtube-kanavalta.