Onko golfin talkookulttuuri kestävällä pohjalla vai romahtaako se, kun sinun kaltaisesi ihmiset väsyvät?

Vaikea sanoa, mutta pelko on olemassa. Ihmisiä on nykyään entistä vaikeampi saada mukaan. Yksilökulttuuri on vahvistunut, eikä vanhan ajan talkoohenki näy samalla tavalla kuin ennen. Toivon silti, että ihmiset hoksaisivat golfissa oman pelinsä lisäksi myös yhteisöllisyyden.

Käytät paljon aikaa muiden golfarien harrastuksen mahdollistamiseen. Ehditkö pelata itse golfia enää ollenkaan?

Kyllä ehdin, sillä olen jo eläkkeellä, mutta en voisi kuvitellakaan pelaavani seitsemänä päivänä viikossa. Kun aloitin golfin joskus 30 vuotta sitten, hiffasin heti, että golfin ympärillä on vaikka mitä kivoja asioita. Tykkään myydä kioskilla hodareita ja edistää hallituksessa asioita.

Työskentelet vapaaehtoisena muidenkin seurojen kuin kotiseurasi tapahtumissa. Mikä saa lähtemään talkoolaiseksi vieraalle kentälle?

Olen aina tykännyt touhuta ja saan hyvän fiiliksen, kun voin auttaa kisatapahtuman toteuttamisessa. Ei esimerkiksi vaadi hirveästi osaamista pitää ylhäällä silence-kylttiä ja samalla saa seurata hienoja lyöntejä aivan vierestä.

Mikä on suurin palkinto, jonka olet saanut vapaaehtoistyöstä?

Arto Teittinen nimesi minut erään Finnish Tour -kilpailun jälkeen kiertueen viralliseksi startteriksi, kun olin ollut kolme päivää startterina. Se oli mielestäni hirveän kiva tunnustus, jonka Arto antoi kaikkien kuullen.

Olet ollut vapaaehtoisena kolmessa Ryder Cupissa. Millaisia muistoja sinulla on jättitapahtumasta?

Parhaiten mieleeni on jäänyt ensimmäinen kerta Gleneaglesissa. Olin viimeisenä kisapäivänä aamuvuorossa ykköstiillä, ja jo aamuviideltä kenttä oli valaistu ja katsomo täynnä ihmisiä laulamassa. Tunnelma oli taianomainen. Ryder Cupissa suurin asia minulle ei ole nähdä huippupelaajia vaan kokea fiilis. Olen myös saanut hyviä kavereita eri puolilta maailmaa.

Mikä tekee seuratyöstä niin antoisaa?

Seuratyö on minulle helppoa ja luontaista, sillä olen äärettömän sosiaalinen ja haluan olla mukana tekemässä asioita. On kiva tehdä ja järkätä kotiseuran eteen asioita samanhenkisten ihmisten kanssa.

Onko missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että lähdet liian innokkaasti mukaan vapaaehtoistyöhön?

Ei golfhommissa. Jos joku asia ei minua kiinnosta tai tuntuu raskaalta, en tee sitä. Aikuisena olen oppinut sanomaan jo ei.

Pitäisikö seuran eteen tehdystä vapaaehtoistyöstä palkita jotenkin, jotta uusia tekijöitä saataisiin mukaan?

Vapaaehtoistyö on vapaaehtoistyötä, mutta silloin on väärät motiivit, jos siitä pitäisi saada palkkaa. Peliliput, lounaat tai muut pienet muistamiset ovat asia erikseen, mutta rahaa siihen ei pidä sotkea.

Ovatko ihmiset nykyään liian mukavuudenhaluisia ja laiskoja vapaaehtoistoimintaan?

En usko, että kyse on mukavuudenhalusta tai laiskuudesta. Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen liittyy mielestäni enemmän luonteenpiirteisiin. Lisäksi suomalaiset ovat usein turhan arkoja tarjoamaan apuaan – kukaan ei tule kotoa hakemaan. Siksi kannattaa rohkeasti avata suunsa ja kertoa, jos haluaa tulla mukaan seuratoiminnan vapaaehtoiseksi. Tämä on oikeasti kivaa, ja tätä kannattaa ainakin kokeilla.

Hill Side Golf ry on perustettu vuonna 2003. Vihtiläisseurassa on noin 1 700 jäsentä.