Pelimies Puttonen on opetellut kuluttamaan miljooniaan – myös golfiin
Vesa Puttonen opettaa uudessa kirjassaan, miten miljoona tienataan ja kulutetaan. Golfissa hän ei säästele.
Rahal ei tee mitää, jos ei sil tee mitää. Siinäpä JVG:tä lainaten vinkki, jota rahoitusprofessori Vesa Puttonenkin noudattaa. Ainakin, jos haluaa ansaita miljoonan ja päästä siitä eroon.
Puttosen golfharrastukseen pihtailu tai ankeilu eivät kuulu, ainakaan enää. Vielä joskus 1990-luvulla peli vei miestä niin, että hän ajoi vaikka vesisateessa sadan kilometrin päähän, jos Helsingin kentiltä ei löytynyt aikoja.
”Enää en todellakaan ajaisi. Pelaan siellä, missä olosuhteet ovat maukkaimmillaan eri maissa eri vuodenaikoina”, hän kertoo.
Tuoreeseen kirjaansa Kuinka miljoona hankitaan ja kulutetaan Puttonen on kynäillyt ajatuksiaan osin kieli poskessa, mutta enimmäkseen tosissaan. Rahoitusprofessori elää niin kuin opettaa: elämässä on asioita, joissa ei pidä säästää ja golf on yksi niistä.
”Kuusikymppisellä on todennäköisemmin jäljellä kymmenen kuin kaksikymmentä kultaista kulutuksen vuotta.”
”Jos olet mies ja syntynyt vuonna 1966, yhdeksän prosenttia ikätovereistasi on jo kuollut. Samana vuonna syntyneistä naisista on hengissä 95 prosenttia. Keskimäärin on siis perusteltua käyttää miljoona euroa 20 vuodessa.”
Ensin se pitäisi ansaita. Miten?
”Vaikka säästämällä 40 vuotta noin 700 euroa kuukaudessa ja sijoittamalla rahat niin, että vuosittainen reaalituotto on viisi prosenttia. Kun aloitat kaksikymppisenä, miljoona on koossa kuusikymppisenä”, hän laskee.
Kuusikymppisellä on todennäköisemmin jäljellä kymmenen kuin kaksikymmentä kultaista kulutuksen vuotta.
Puttosen oman sijoitussalkun arvo on kolmisen miljoonaa euroa. Elinpäiviä hänellä on laskennallisesti 8 030.
”Haluanko nyt tehdä asioita, joista olen aina unelmoinut, kun minulla on siihen varaa. Ehdottomasti kyllä. Golfkerhon jäsenyys, vuosikortti salille, personal trainer. Ne kannattaa hankkia.”
Kirjassaan Puttonen kertoo, että esimerkiksi Discmania-brändin perustaja, Jussi Meresmaa, tienasi yrityksensä myynnistä 15 miljoonaa euroa vuonna 2023.
”Työhuoneen seinällä hänellä on taulu, jossa lukee: ’Memento mori’, muista kuolevasi.”
Meretmaa on nyt 47-vuotias, ja joka perjantai hän värittää yhden ruudun kalenteristaan. Siinä ovat hänen jäljellä olevat viikkonsa 80-vuotiaaksi saakka.
Puttosen kevät kului huhtikuuhun saakka tiiviisti Aalto-yliopistolla, mutta kesää kohti kulutusjuhla kiihtyy. Kesäisin hän pelaa visusti Suomessa, mutta lentää aina marraskuussa toviksi lämpimään. Mukaan lähtee vakiojengi, parinkymmenen miehen porukka.
Kokemuksia on kertynyt eri puolilta maailmaa. Yksi hienoimmista elämyksistä ja myös yllätyksistä oli hänen mielestään Vietnam, jossa seurue pelasi pari vuotta sitten. Kommunistinen maa, jolta hän ei oikeastaan odottanut mitään.
Yksittäisistä kentistä suurimman vaikutuksen on tehnyt Tom Fazion suunnittelema kahden täysmittaisen kentän kokonaisuus, Pelican Hill Golf Kalifornian Newport Beachilla.
Pelican Hillin 18 reiän kierros maksaa 250–415 dollaria. Jos neljän hengen ryhmä haluaa mukaan caddien, hinta nousee 280 dollarilla. Lisäksi caddiet odottavat 50 dollarin tippiä joka pelaajalta.
”Ellei ollut 100 dollaria per pelaaja. Caddie kertoi, että saa ottaa vain yhden ryhmän päivässä, se oli hänelle ihan vakava työ. Häntä myös tarvittiin, sillä griinin nopeus vaihteli tosi paljon sen mukaan, puttasiko kohti merta vai vuoria. Oli siinä meikäläisellä ihmettelemistä!”
Pelican Hilliin ei pääse noin vain, mutta Teemu Selänteen mukana aika ja kenttä järjestyivät joustavasti. Pelin jälkeen ryhmä kävi vielä syömässä Selänteen pihviravintolassa.
Green card Puttosella on ollut vuodesta 1992. Sen hän suoritti Keimola Golfissa aikana, jolloin vaatimustaso oli kovempi kuin nykyään.
”Sitä piti oikeasti jännittää. Pelattiin yhdeksän reikää, tarkistettiin putit ja chipit ja onko etiketti hallussa. Kentillä oli pukukoodi ja jalassa piikkikengät. Siinä suhteessa maailma on varmaan muuttunut parempaan suuntaan, mutta kyllä kentällä pitäisi edelleen käyttäytyä”, hän aprikoi.
Tasoitus on nyt 18 ja vuosittain kierroksia kertyy nelisenkymmentä, valtaosin Kirkkonummen Hirsalassa, mistä hän osti osakkeen heti kentän valmistuttua.
”Se oli varmaan yksi elämäni huonoimmista sijoituksista. Ilman sitä olisin ainakin 35 000 euroa rikkaampi. Tosin ajattelen niin, että osakkuus sitoo parhaiten lajiin.”
Golfosakkeiden kurimus Puttostakin surettaa. Voiko se edes olla sijoitus? Puttosen mielestä keskimäärin ei. Poikkeuksena on esimerkiksi Sarfvik Kirkkonummella. Sarfvikin valtit ovat sijainti ja arvokas maa-alue.
”Ei ole kenenkään etu, että osakkaat pakotetaan maksamaan väkisin vastikkeitaan, vaikka eivät halua tai pysty pelaamaan. Osakkeet pitäisi voida myydä eurolla tai antaa pois, ellei niistä ole selkeitä taloudellisia etuja omistajilleen.”
Ongelman juurisyy on hänen mielestään siinä, että Suomessa golfaaminen on liian halpaa hoitokuluihin ja kenttien hienoon kuntoon nähden.
Jos pelaaminen jäi vähiin tai jos green feellä olisi pelannut halvemmalla, sitä Puttosen mielestä on turha jäädä harmittelemaan.
”Ei ole kentän vika, jos et pelannut tai pelaat vain siksi, että tuli vuosimaksu maksettua. Maksettu mikä maksettu, kaikilla optioilla on hintansa.”
Sitäkin hän pohtii, pitääkö kaikkien kenttien olla täysmittaisia 18 reiän kenttiä. Ei pitäisi. Monille riittäisi yhdeksän reikää.
Aivan oma arvonsa on verkostolla, joka lajin parissa kasvaa.
”Kolmekymmentä vuotta sitten puhuttiin, että bisneksessä pärjää, jos luo suhteita ja pelaa golfia. Pelin aikana liikeasioita ei puhuta, mutta golfin ansiosta olen päässyt vaikka minkälaisiin porukoihin, ja ilman golfia olisin jäänyt paitsi monista asioista.”
Samalla kierros on tarkka psykologinen testi ja kertoo enemmän kuin tuhat mustetahraa.
”Siinä kyllä huomaa, tuleeko jonkun kanssa toimeen vai ei ja millainen luonne toisella on. Työhaastattelutkin pitäisi tehdä golfkentällä.”
Puttonen arvioi, että esimerkiksi jääkiekossa hän itse on parempi pukukopissa kuin jäällä. Mutta jos pukukopissa osaa pitää puolensa, pärjää myös työelämässä
Rahan tuhlaukseen tarvitaan myös kuntoa. Sitä paitsi terveys ja onnellisuuskin kulkevat käsi kädessä. Fyysisen ja henkisen kunnon jälkeen tärkeyslistalla ovat hyvä parisuhde ja elämän tarkoitus.
”Golf on loistavaa kuntoilua. Vedän monet urheilutreenit aivan liian kovalla sykkeellä, mutta bägiä kantaessa syke pysyy matalana.”
Muiden pelissä häntä ärsyttää eniten hitaus ja pelisilmän puute. Jos itse pitäisi jotain parantaa, se on harjoittelu ja sen määrä. Joka kevät hän lupailee itselleen, että opettelee avauslyönnit kuntoon.
”Miten vaikeaa se voi olla? 200 metrin lyönti? Avaukseni ovat aivan liian lyhyitä, lyön väärin ja voimalla. Se on huono yhdistelmä. Par nelosella kakkoslyönti on aina niin pirun pitkä, että on aivan turha yrittää kahdella lyönnillä viheriölle”, hän huokaa.
Jos Puttosen kanssa osuu samaan lähtöön, kannattaa varautua hurttiin huumoriin ja pieneen kilpailuun. Pelkäksi seurapelaajaksi hänestä ei ole, joka pelissä pitää olla jonkinlainen panos.
”Ei koskaan mitään isoa, tai koko tunnelma muuttuu. Et mene pelaamaan ansaitaksesi rahaa, vaan pitämään kavereiden kanssa hauskaa!”
”10–20 euron panos tuo aivan riittävästi jännitystä. Olen pelannut kavereiden kanssa, joilla ei ole säästöjä, ja ystävien kanssa, joilla on kymmeniä miljoonia. Tuntuisi hullulta ehdottaa eri kavereille erisuuruisia panoksia. Kulut jaetaan tasan ja pelivelat maksetaan heti, mieluiten käteisellä.”
Hole-in-onet ovat vielä tekemättä ja sinkkuhändäri näkemättä, mutta Puttonen kehaisee olevansa erityisen hyvä ärsyttämisessä.
”Kaikkea saa tehdä, paitsi töniä putatessa. Keljuilu on osa nautintoa. En tiedä, nautinko itse enemmän onnistuneesta lyönnistä vai toisen epäonnistumisesta, mutta sellaisten kanssa en osaa pelata, jotka ottavat golfin liian tosissaan”, hän nauraa.
Raaimmillaan kisa on keskikesällä, kun Puttosella ja hänen pikkuveljellään on perinteinen The Peli. Se pelataan ilman tasoituksia, kaikki lyönnit lasketaan ja sitä varten opetellaan uusia ärsytyskeinoja eri porukoissa. Kaikki myös käytetään.
Itse tasoitusjärjestelmä on hänen mielestään todella onnistunut keksintö.
Sellaisten kanssa en osaa pelata, jotka ottavat golfin liian tosissaan.
”Kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet voittaa, mutta kakkosen tasoituksella se on jo tässä porukassa kova saavutus.”
Yksi golfuran merkittävimmistä saavutuksista on Pörssiklubin golfmestaruus, josta tuli palkinnoksi kaksi Air Finlandin lentolippua. Niillä sai matkustaa mihin tahansa yhtiön kohteeseen.
”Soitin kotiin riemuissani kotiin, että olen vihdoinkin voittanut jotain. Kun sitten yritimme lähteä reissuun, paluulennon olisi saanut vasta puolentoista viikon päähän. Annoin liput vaimoni siskolle ja hän toi vaihdossa meille viisivuotiaan vintiön hoitoon lomansa ajaksi. Sen jälkeen en ole uskaltanut osallistua kilpailuihin.”
Vaikka voittaminen on ihanaa, häviö unohtuu jo parkkipaikalla.
”Joka peli on uusi mahdollisuus.”
Vesa Puttonen
Kuka: Aalto-yliopiston rahoituksen professori, sijoittamisen asiantuntija, hallitusammattilainen ja kirjailija
Syntynyt: Forssassa vuonna 1966
Koulutus: Kauppatieteen tohtori, Vaasan yliopisto 1993
Perhe: Vaimo ja kaksi poikaa
Harrastukset: Golf, kuntourheilu
Muuta: Pörssiklubin golfmestari vuodelta 2006