Opi draivaamaan paremmin
Avauslyönneissä onnistuminen on yhdistelmä järkevää pelisuunnittelua ja hyvää svingitekniikkaa.
Oletko kuullut viiden prosentin säännöstä? Sääntö tarkoittaa sitä, että lyöntiä voi pitää onnistuneena, jos pallo päätyy viiden prosentin sisään kohteesta suhteessa lyötyyn matkaan. Esimerkiksi 200 metriä pitkässä avauksessa pallon pitäisi päätyä enintään kymmenen metrin päähän kohteesta.
Viiden prosentin sääntö alleviivaa sitä, että golf on kohdepeli, ja myös avauslyönnissä kannattaa valita tarkka kohde, koska ilman sitä on vaikea saada palautetta, kuinka hyvin lyönti onnistui.
Viiden prosentin virhemarginaalia voivat pitää tavoitteena kaiken tasoiset pelaajat, vaikka harrastajat eivät tietenkään yllä siihen yhtä usein kuin kilpapelaajat.
Avauslyönnin tärkein tehtävä on varmistaa, että jatkolyönnistä tulee mahdollisimman helppo.
Käytännössä tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta väyläosumaa, sillä lyhyeksi leikatulla alueella pallo makaa usein hyvin, eikä puitakaan tule todennäköisesti seuraavan lyönnin linjalle. Harvoin myöskään pallo katoaa väylälle. Sen sijaan pallon päätyessä karheikkoon tai esteeseen myös riski pallon katoamisesta kohoaa.
Harrastajapelaajan on tärkeä saada väyläosuma senkin takia, että heillä on usein vaikeuksia svingata mailaa alaspäin, mitä hyvän kontaktin saaminen palloon karheikossa edellyttää.
Virhemarginaali kasvaa tietysti aina samassa suhteessa lyöntipituuden kanssa. Esimerkiksi jos kilpapelaajan avauslyönti kantaa ilmassa 250 metriä, viiden prosentin missi on jo 12,5 metriä. Jos väylä on esimerkiksi pallon alastulokohdassa 25 metriä leveä, viittä prosenttia suurempi missi väylän keskilinjasta tarkoittaa sitä, että pallo päätyy karheikkoon tai muulla tavoin haastavaan paikkaan.
Hyvä draivaaminen tarkoittaa siis muutakin kuin kykyä lyödä palloa pitkälle. Se on yhdistelmä pituutta ja tarkkuutta, ja tässä täysin oma lukunsa ovat maailman huippupelaajat, jotka osuvat hämmästyttävän tarkasti väylään. Etenkin kun ottaa huomioon heidän lyöntiensä pituuden ja sen, kuinka kapeaväyläisillä golfkentillä he pelaavat.
Rutiinit ennen lyöntiä
Kun luot itsellesi selkeän lyöntiin valmistavan rutiinin, päätöksenteko helpottuu ja keskittyminen paranee. Käy läpi nämä kolme vaihetta ennen jokaista lyöntiä.
1. Arvioi tilanne
Katso ympärillesi ja tunnista kaikki oleelliset tekijät, joita näet edessäsi ja jotka voivat vaikuttaa lyöntiin, kuten bunkkerit, estealueet sekä tuulen suunta ja voimakkuus.
2. Määritä realistinen tavoite
Päätä, mihin haluat pallon päätyvän ottaen huomioon omat vahvuutesi ja kykysi. Älä tavoittele täydellisyyttä, vaan valitse järkevä kohde, joka parantaa onnistumisen todennäköisyyttä.
3. Keskity sataprosenttisesti kohteeseen
Kun päätös on tehty, unohda kaikki muu. Suuntaa ajatukset vain siihen pisteeseen, johon haluat pallon päätyvän. Visualisoi lyönti ja luota itseesi.
Pelitaktiikka ja lyöntitekniikka yhdessä luovat tarkkuuden. Lainaan Raymond Floydilta hyvän ohjenuoran pelisuunnitteluun: ”Tunnista omat kykysi ja tähtää hieman alle maksimin.”
Tällä nelinkertainen major-voittaja viittaa siihen, että golfissa ei kannata yrittää suorittaa oman osaamisen äärirajoilla, vaan pelata hallitusti omat rajat mielessä pitäen.
Otetaan esimerkki, jossa reiän pituus on 350 metriä ja pelaaja lyö draiverilla keskimäärin 170 metriä pitkiä lyöntejä. On selvää, ettei hänen kannata haihatella lyövänsä toista lyöntiä päälle, vaan sijoittaa suosiolla kakkoslyönti sellaiseen paikkaan, josta jää itselle mahdollisimman helppo lähestymislyönti viheriölle.
Välilyönti kannattaa usein valita myös silloin, jos viheriöille on niin pitkä matka, että pelaaja yltää sinne vain bäginsä toiseksi pisimmällä mailalla.
Draiveri ei ole aina paras vaihtoehto, vaan klubipelaajan kannattaa valita maila avaukseen harkiten. Viime kesänä kehotin erästä oppilastani luopumaan oppimismielessä yhden kierroksen ajaksi pitkistä mailoista. Hän otti mukaansa vain puuseiskan ja raudat kuutosesta alaspäin, minkä ansiosta hän pudotti lähes kymmenen lyöntiä kauden siihen asti parhaasta kierrostuloksestaan!
Tällä en tarkoita sitä, että klubipelaajien kannattaisi luopua draiverista kokonaan. Mutta jos draiverilla lyöminen johtaa liian usein ongelmiin, kannattaa pelitaktiikan lisäksi ryhtyä hiomaan myös lyönnin tekniikkaa.
Alla käyn läpi draivaamisen teknisiä perusasioita. Uskon, että niitä opettelemalla alat lyödä pikkuhiljaa aiempaa pidempiä ja suorempia draiveja.
Release on koko kehon liike
Olet kenties kiinnittänyt huomiota, että huippupelaajien mailaotteet eroavat toisistaan. Yhdellä ote voi olla neutraali, toisella vahva ja kolmannella heikko.
Erilaiset gripit johtuvat siitä, että huippupelaajat käyttävät sellaista otetta, joka tuottaa heidän liikkeeseensä sopivan releasen eli mailan vapauttamisen ennen ja jälkeen osuman.
Hyvä release tekee liikkeestä sulavan ja hallitun. Huono release voi taas rikkoa rytmin ja aiheuttaa epävarmuutta osumaan.
Release-vaihe alkaa, kun downswingissä mailan varsi on vaakatasossa. Tässä vaiheessa jalat jo ponnistavat ylöspäin ja vartalon kierto kiihtyy. Osumahetkellä lantio ja rintaranka ovat jo selvästi kiertyneet auki kohdelinjaan nähden, lantio hieman enemmän kuin rintaranka.
Samaan aikaan kyynärvarret suoristuvat, oikea olkavarsi puristuu kehoa vasten ja ranteet vapautuvat siten, että lavan vauhti kiihtyy kovimmilleen osumaan. Mikäli ote sopii releaseen, lapa osoittaa osuma-alueella suoraan kohteeseen.
Läpimenovaiheessa maila lennähtää kohteen suuntaisesti samalla kun vartalo avautuu. Mailan ollessa vaakatasossa suhteessa maahan kädet suoristuvat, lavan kärki osoittaa kohti taivasta ja rintakehä on kääntynyt kohteen suuntaan.
Vaihe 1
Release-vaihe alkaa, kun downswingissä kädet ovat vyötärön korkeudella.
Vaihe 2
Osumahetkellä lavan pitäisi osoittaa suoraan kohteeseen, jos release sopii liikkeeseen.
Vaihe 3
Kun maila vapautuu oikein, kummatkin käsivarret ovat läpimenossa suoristuneet vartalon etupuolelle.
Vaihe 1
Asetu pallolle normaalisti, mutta aseta maila olkapäitä vasten siten, että kädet ovat ristissä rintakehän päällä
Vaihe 2
Kierry taakseviennin loppuasentoon pyrkien pitämään selkärangan kulma samana kuin alkuasennossa.
Vaihe 3
Pidä selkärangan kulma muuttumattomana downswingin ja osuman ajan aina läpimenovaiheeseen saakka.
Vaihe 4
Vasta läpimenovaiheen lantio voi ojentua. Loppuasennossa vartalo on kääntynyt kohteeseen päin.
Eroon early extensionista
Hyviä pallonlyöjiä yhdistää taito säilyttää koko svingin ajan sama kehon etäisyys palloon. Sen sijaan klubipelaajilla melko yleinen virhe on ns. early extension eli kehon liian aikainen ojentuminen lähemmäksi palloa.
Early extension rikkoo golfsvingille tärkeän geometrian, koska lantion työntyessä jo osuma-alueella kohti palloa vasen käsivarsi joutuu joustamaan, jotta lapa osuisi puhtaasti palloon.
Tämä on epätoivottavaa, koska lavan vakaus golflyönnissä perustuu pitkälti siihen, että koko vasemman käden olkavarresta sormiin ulottuva nivelketju on ojentuneena osumahetkellä.
Lantion aikaisen ojentumisen voi välttää säilyttämällä kehon kulmat riittävän pitkään samana kuin alkuasennossa. Tätä voi treenata kiertoharjoitteella, jossa simuloidaan golfsvingia siten, että maila tuetaan ristissä olevilla käsillä olkapäitä vasten.
Tärkeää tässä harjoitteessa on pitää vartalon kulmat muuttumattomana lähes koko lyönnin ajan.
Puhtaasta rotaatioliikkeestä voidaan puhua silloin, kun lantion ja rintarangan kierron taso suhteessa selkärangan kulmaan säilyy samana kuin alkuasennossa aina läpimenovaiheen loppuun saakka.
Tämä harjoite opettaa ennen kaikkea motorista liiketaitoa kierron tason säilyttämiseen. Tiettyyn rajaan saakka se auttaa kehittämään myös kierron laajuutta, mikä puolestaan parantaa mailanpäännopeutta.
Kun liikelaajuutta svingissä halutaan kehittää kunnolla, olennaista on parantaa rintarangan ja lonkkien liikelaajuutta ja hallintaa. Tähän paras paikka golfkentän harjoittelualueen sijaan on kuitenkin kuntosali.
Pasi Purhonen on Team Finland -valmentaja, jonka vastuulla ovat miesten ja poikien maajoukkueet. Sen lisäksi hän opettaa golfia Master Golfissa, Espoossa.