Mitä svingi vaatii keholta?

Kyky tuottaa voimaa nopeasti sekä hyvä liikkuvuus ja koordinaatiokyky ovat teknisesti hyvän golfsvingin edellytyksiä.

Eero Partio

Istun golfhallin sohvalla ja seuraan valmentajan opetustuntia keski-ikäisille harrastajille. Näen, kuinka valmentaja turhautuu, kun oppilaat eivät saa opetettua liikettä toimimaan. Samalla huomaan harrastajien pettyvän oppimisen hitauteen.

Iso syy tähän epätoivottuun tilanteeseen on se, että monella harrastajalla on puutteelliset fyysiset valmiudet toteuttaa teknisesti laadukas golfsvingi. Onhan kyseessä yksi urheilumaailman monimutkaisimmista liikkeistä, joka vaatii lihasten, nivelten ja hermoston eli kehon eri osien saumatonta yhteistyötä.

Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että myös golftekniikan oppimista kannattaa lähestyä fyysisten ominaisuuksien kautta. Kun voimataso, liikkuvuus ja kehotuntemus paranevat, pelaajien mahdollisuus kehittää golfsvingin tekniikkaa paranee

Ei ole sattumaa, että huippupelaajat panostavat koko ajan enemmän ja enemmän fysiikkaharjoitteluun, mutta myös golfin harrastajat hyötyvät monella tavalla hyvästä liikkuvuudesta ja lihasvoiman kasvusta. Eikä kyse ole pelkästään lyöntipituuksien kasvattamisesta, vaan golfsvingin kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja oppimiseen liittyvien haasteiden voittamisesta.

Tässä artikkelissa paneudutaan siihen, millaisia fyysisiä valmiuksia teknisesti hyvän golfsvingin suorittaminen edellyttää.

Golflyönnissä kaikki lähtee hyvästä mailaotteesta ja alkuasennosta, jossa vartalon linjaukset ja kulmat mahdollistavat hyvän liikkeen ja pallon lähettämisen oikeaan linjaan. Erityisesti vahva kehon takaketju eli takareidet, pakarat, ala- ja yläselkä mahdollistavat hyvän ja vakaan alkuasennon.

Taakseviennissä tarvitaan olkapään ja rintarangan liikkuvuutta, vatsalihasten voimaa kiertää kehoa ja selkälihaksia keskivartalon hallintaan.

Moni haaveilee suuresta X-faktorista, jolla tarkoitetaan isoa eroa lantion ja rintarangan kierron välillä taakseviennin yläasennossa. X-faktorin venyttäminen vaatii hyvän ylävartalon liikkuvuuden lisäksi myös jalkojen ja pakaroiden voimaa, jotta lantion kierto pysyy taakseviennissä maltillisena.

Alasvienti kestää vain 0,2–0,3 sekuntia. Hyvä harrastaja voi saada draiverin lavan liikkumaan jopa 100 mph:n vauhdilla, mutta se vaatii takajalan lihasten räjähtävää voimaa ja painonsiirtoa etujalalle sekä vatsalihasten ja selän yhteistyötä, jotta selkäranka pysyy vakaana.

Osumahetkellä ja saatossa keho altistuu suureen rasitukseen. Lihakset tekevät töitä, ja selkäranka ja nivelet joutuvat kestämään suuria voimia ja liikelaajuuksia. Esimerkiksi etujalan lonkan sisäkierto on tärkeä, sillä jos se on rajoittunut, alaselkä voi joutua liialliseen kiertoon ja altistua vammoille.

Liikkuvuudella tarkoitetaan nivelten kykyä liikkua riittävästi. Golfissa erityisesti lonkat, olkapäät ja rintaranka ovat avainasemassa. Hyvä liikkuvuus auttaa tuottamaan enemmän tehoa ja vähentää loukkaantumisriskiä.

Voima puolestaan mahdollistaa tasapainoisen alkuasennon lisäksi tehokkaan voimansiirron koko lyönnin ajan. Esimerkiksi alavartalon tuottama voima kohti maata eli niin sanottu kontaktivoima on tärkeää svingin tehon tuottamiseksi ja tasapainon kannalta.

Golfin harrastajat hyötyvät monella tavalla liikkuvuuden ja lihasvoiman kehittämisestä.

Golflyöntiin liittyy myös keskihakuvoima, joka pitää mailan radallaan. Esimerkiksi jos haluaa saavuttaa 100 mph:n mailanpään nopeuden, pelaajan on kyettävä tuottamaan lähes 40 kg:n vastavoima kehollaan. Muussa tapauksessa mailan liike voi vetää lyöjän osuman jälkeen nenälleen.

Vastavoimaa tuotetaan siten, että ylävartalon lihaksilla pelaaja vetää ja alavartalon lihaksilla työntää kehoaan pois päin mailanpään osoittamasta suunnasta osuma-alueella.

Fyysisten ominaisuuksien harjoittelun merkitys korostuu iän karttuessa, sillä vanhenemisen myötä ihmisen lihasvoima ja liikkuvuus heikkenevät sekä hermoston toiminta hidastuu ja kestävyyskunto laskee. Taantuminen alkaa jo 30 vuoden iässä ja kiihtyy 50 ikävuoden jälkeen.

Mutta tilanne ei ole toivoton. Säännöllinen fysiikkaharjoittelu voi hidastaa muutoksia kehossa – ja jopa parantaa tilannetta. Sitä paitsi siitä on hyötyä myös arjessa golfkentän ulkopuolella. Esimerkiksi voimaharjoittelu auttaa tuottamaan enemmän tehoa, mutta se ehkäisee myös osteoporoosia ja tukee painonhallintaa.

Kun svingin vauhti kasvaa, haasteeksi voi tulla koordinaatio eli kyky hallita liikettä. Nopea svingi vaatii nimittäin hyvää kehonhallintaa. Siksi harjoittelussa kannattaa panostaa myös tasapainoon ja liikkuvuuteen.

Oppiminen ei ole aina suoraviivaista. Esimerkiksi lyöntitekniikkaa harjoiteltaessa harrastaja keskittyy usein pallon lyömiseen, kun taas ammattilainen itse liikkeeseen. Parhaiten ihminen omaksuu uusia asioita, kun hän oppii ymmärtymään, miksi lyönti onnistui.

Sama pätee myös fysiikkaharjoitteluun. Fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä ei kannata aina toistaa liikettä samalla tavalla, sillä vaihtelu auttaa kehoa kehittymään monipuolisesti.

Jos siis haluat kehittyä golfissa, suosittelen aloittamaan fysiikkaharjoittelun, sillä se voi tehdä sinusta paremman golfarin. Fyysisten ominaisuuksien kehittäminen parantaa mahdollisuuksiasi oppia teknisesti hyvä svingi – myös keski-iässä ja sitäkin varttuneempana.

Tällöin voit välttää turhautumisen oppimistilanteessa, kun kehosi pystyy toteuttamaan golfsvingissä asioita, joita golfvalmentaja haluaa sinun tekevän.

Tässä artikkelisarjassa golfia lähestytään fysiologisesta näkökulmasta. Jutun kirjoittaja Eero Partio on Team Finlandin ja monen ammattilaisgolfarin fysiikkavalmentaja.