Aamuradiosta iltapäivägolfiin – Juuso Mäkilähteellä on kolme tapa pelata
Golfissa parasta on se, että ajatukset menevät vain golfiin. Minulle se on oikeastaan ainoa harrastus, jossa kaikki muu katoaa ympäriltä. En mieti töitä, sähköposteja tai aikatauluja. Mietin vain seuraavaa lyöntiä.
En ole erityisen hyvä, mutta olen intohimoinen golfari. Minua viehättää tässä lajissa kaikki. Kentät, fiilis, reissut, kisailu, harjoittelu – ja ne loputtomat keskustelut golfista.
Aloitin golfin vähän alle kolmekymppisenä Paraisilla. Suoritin green cardin äitini kanssa. Äiti sai myös kortin, mutta hänen pelinsä jäivät siihen. Ymmärrän hyvin. Tämä on vaikea laji.
Alkuvuosina innostuin kunnolla. Sitten tuli lapsiperhearki. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kesän pelikerrat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Silloin tajusin yhden asian. Jos haluan joskus vielä pelata enemmän golfia, minun pitää saada lapset mukaan lajin pariin. Siitä alkoi pitkä projekti.
Vein lapsia rangelle jo alle viisivuotiaina. Investoin enemmän jäätelöihin ja pillimehuihin kuin omiin mailoihini. Halusin luoda fiiliksen, että golf on kivaa yhdessäoloa. Ei vakavaa suorittamista. Pelataan vähän, syödään jäätelöä ja nautitaan kesästä. Nyt se alkaa maksaa itseään takaisin. Lapset lähtevät mukaan kentälle, ja heistä saa oikeasti peliseuraa.
Minulla on oikeastaan kolme tapaa pelata golfia. Ensimmäinen on kaverigolf, mikä tarkoittaa yksittäisiä kierroksia ja perinteisiä golfreissuja. Toinen tapa on perhegolf. Meillä on ollut Kurk Golfissa juhannuspelejä useamman lähdön voimin. Golf on parhaimmillaan yhteistä ajanvietettä. Kolmas tapa on yksinpelaaminen. Tiedän, etteivät kaikki siitä pidä, mutta minä nautin siitä aidosti.
Aamuradiotyö rytmittää elämää niin, että pääsen usein pelaamaan keskellä päivää. Pelaan paljon nopeita ysejä yksin. Se nollaa ajatukset tehokkaasti. Viime vuosina olen pelannut noin 50 kierrosta kaudessa, joista puolet on ysejä.
Investoin enemmän jäätelöihin ja pillimehuihin kuin omiin mailoihini. Halusin luoda lapsille fiiliksen, että golf on kivaa yhdessäoloa.
Kyllä minä tulostakin mietin. Valehtelisin, jos väittäisin muuta. Jos appiukon kanssa ei ole skinejä sovittu jo matkalla kentälle, niin eihän se ole kunnollinen golfkierros.
Olen oppinut suhtautumaan peliin rennommin. Nuorempana analysoin kaikkea liikaa. Jos peli ei kehittynyt, mietin jokaista svingin yksityiskohtaa. Nykyään osaan nauttia muistakin asioista. Golf tarjoaa paljon silloinkin, kun pallo ei lennä hyvin.
Arkisin herätyskello soi järjettömän aikaisin. Mutta lauantaiaamun kello kuuden lähtö golfkentälle ei tunnu koskaan pahalta. Päinvastoin. Se tuntuu ylelliseltä.
Katson paljon Youtube-golfia ja seuraan lajia somessa. Töissäkin golfista puhutaan jatkuvasti. Aamulypsyn kuulijat varmasti tietävät jo, että me Tuukka Ritokosken kanssa pelaamme golfia.
Tykkään siitä, mihin suuntaan golf on mennyt. Perinteet ovat hieno asia, mutta rentous on lajille hyväksi. Golfia ei saa ottaa liian vakavasti.
Haluaisin joskus viettää pari kuukautta Espanjassa niin, että päivät koostuisivat aamiaisesta, golfista, ruoasta, päiväunista ja uudesta golfkierroksesta seuraavana päivänä.
Jos saisin olla nelikymppisenä golfseniori, olisin siihen täysin valmis.