Tavoitteena hyvän mielen harrastus
Ex-hiihtäjä Krista Pärmäkoski myöntää pelaavansa ajoittain enemmän voimalla kuin taidolla.
Olin puolivitsillä sanonut, että golf voisi olla minulle eläkeharrastus. Tarkoitin siis aikaa kilpahiihtouran jälkeen. Vuonna 2022 sain golfmailat käteen ja suoritin green cardin.
Ensimmäisenä kesänä pelasin ehkä kuusi yhdeksän reiän kierrosta. Sen jälkeen golf jäi vähän taka-alalle. Parina vuonna pelasin vain yhden kierroksen kesässä.
Golf vie paljon aikaa. Hiihtouran aikana golfkierros olisi ollut aina pois palautumisesta. Harjoitustunteja oli paljon, ja palautumisesta piti pitää kiinni. Jotkut hiihtäjät pelaavat golfia, mutta kesällä ja syksyllä harjoittelu on niin tiivistä, ettei golfia ehdi pelata.
Nyt kun hiihtourani päättyi keväällä, golfille on ollut enemmän aikaa. Tänä kesänä olen pelannut noin 15 kierrosta. Osa niistä on ollut ysejä.
Sain kesällä myös golfvamman. Avauslyönnissä lonkkanivel muljahti, ja sinne kertyi nestettä. Aluksi juokseminen ja kaikki sivuttaisliikkeet olivat kiellettyjä. Nyt lonkka kestää pikkuhiljaa enemmän.
Ehkä yritin lyödä enemmän voimalla kuin taidolla. Se on yksi asia, jota golfissa olen joutunut opettelemaan. Hiihtäjänä olen tottunut käyttämään kehoani suorittamiseen. Golfissa pitäisi olla rento. Etenkin hartioiden.
Hiihdossa hartiat ovat jämäkät ja ylhäällä. Kun sitä on tehnyt 20 vuotta, liike tulee automaattisesti. Vaikka kuinka ajattelen golflyönnissä, että rentoudu, hartiat nousevat silti. Silloin osun helposti pallon päälle.
Hiihdossa tunnen kehoni hyvin. Tiedän yleensä, miksi jokin liike epäonnistuu. Golfissa en vielä tiedä. Pohdin rangella ja kentällä paljon sitä, miksi joku lyönti onnistuu ja toinen ei.
Kun menen pelaamaan, käyn yleensä rangella lämmittelemässä, mutta muuten en juurikaan harjoittele.
Tasoitukseni on nyt 48,3. Keväällä ajattelin, että saisin sen laskemaan kesän aikana. Toisin kävi, osittain vamman takia. Siinä huomaa, ettei urheilijamentaliteetti ole kadonnut mihinkään. Haluan olla parempi, vaikka tiedän, etten käy tarpeeksi rangella.
Pelaan lähinnä ystävien kanssa Kuortaneella. Siellä olen jäsenenä ja pelannut eniten. En ole vielä mennyt tuntemattomien kanssa kierrokselle. Omat pallot kun eivät aina mene suoraan, ja niitä voi joutua etsimään jorpakosta.
Draivit ovat muihin lyönteihin nähden hyviä, vaikka ne lähtevät vähän oikealle. Putit ovat myös ihan hyviä. Yleensä selviän kahdella putilla. Chippejä jännitän enemmän.
Olen kokeillut golfia myös simulaattorissa Seinäjoen Birdiemanissa. Se voisi olla hyvä paikka harjoitella keväällä ennen kauden alkua.
Golf on tosi hankala ja haastava laji. Siksi se on myös koukuttava. Välillä meinaa mennä hanskat naulaan, kun mikään ei onnistu. Pienen tauon jälkeen tekee taas mieli pelata.
Haluan kehittyä, mutta en halua tehdä golfista liian totista. Sen pitää pysyä hyvän mielen harrastuksena.
