Haku

Syysgolfia kuivin jaloin

Minne kannattaa mennä loppusyksystä pelaamaan, jos haluaa kiertää väyliä muttei vesilätäköitä?

Jussi Miettinen

Yksi hyvä vaihtoehto on ajaa Alastaro Golfiin, jonka väylät kulkevat hiekkapohjaisella mäntykankaalla. Tällainen maaperä imee tehokkaasti vettä, ja rankankin sateen jälkeen kenttä palautuu pelikuntoon nopeasti. Ei siis ihme, että Alastaro Golf suljetaan syksyisin usein viimeisten kenttien joukossa Suomessa.

”Noin 30 metriä hiekkaa vetää vettä vaikka kuinka paljon. Lätäköt eivät ole ongelma syyssateilla”, vakuuttaa Alastaro Golfin toiminnanjohtaja Severi Ruusumaa.

Alastaron moottoriradan naapurissa sijaitseva golfkenttä avattiin vuonna 2007. Rakentaminen oli sujunut vauhdilla. Metsää oli alettu kaataa väylien tieltä pääsiäisenä 2006. Seuraavana vuonna juhannuksen jälkeen valmistuivat ensimmäiset yhdeksän reikää, ja elokuussa se avattiin 18-reikäisenä.

Kentän suunnitteli Kosti Kuronen. Tuottelias arkkitehti piti Virttaankangasta niin ainutlaatuisena maastona, että hän arveli sen vielä nousevan suosituimpien golfkenttien joukkoon Suomessa. Näin ei käynyt, mikä johtuu tosin pitkälti kentän syrjäisestä sijainnista.

Vaikka kenttä on rakennettu keskelle Tampereen, Turun ja Porin muodostamaa kolmiota, niistä jokaisesta ajaa Alastaro Golfiin vähintään tunnin. Lähistön pikkukaupungeissa Loimaalla ja Huittisissa ei taas asu riittävästi ihmisiä täyttämään lähtöjä.

Hyvä puoli tässä on se, että lähtöajan Alastaroon saa lyhyelläkin varoitusajalla.

Alastaro Golfin 8. reikä on takatiiltä 190 metriä pitkä par-kolmonen.

Loppukesästä kanerva kukkii kauniisti Alastarossa.

Alastaro Golf isännöi viime vuonna joukkueiden SM-kilpailuja.

Itse kenttä on mielenkiintoinen poikkeus Suomen golfkartalla. Ensinnäkin se on takatiiltä Suomen pisin. Väylien yhteismitta on peräti 6 685 metriä, mutta napakoiden, jopa kovien väylien ansiosta pallo rullaa pitkälle eikä lähestymistä välttämättä tarvitse lyödä sen kauempaa kuin luulisi.

Toiseksi kenttä on rakennettu upealle kankaalle, jossa väyliä erottaa kaunis mäntymetsä. Ja vaikka väyliä reunustaa melko tiheä puusto, vinoon lyöminen ei usein tarkoita katastrofia. Pallo löytyy mäntyjen seasta helposti, sillä kangasmetsän vähäravinteisessa, kuivassa ja happamassa maaperässä on niukasti aluskasvillisuutta.

Lähinnä siellä viihtyy puolukka, jäkälä ja kanerva, jota löytyy Alastarossa erityisen paljon. Upeimmillaan kenttä onkin loppukesästä kanervan kukkiessa vaaleanpunaisena ja violettina. Yhdessä pitkän, keltaisen nadan ja vihreän nurmikon kanssa se muodostaa kauniin maiseman, joka tuo mieleen Britteinsaarien heathland-kentät.

Tähän aikaan vuodesta kanervat eivät Alastarossakaan kuki, mutta syksyiselle golfkierrokselle mäntykangas tarjoaa muuten otolliset puitteet. Kenttä on tarkoitus pitää auki ainakin marraskuun puoliväliin saakka.

”Usein kausi päättyy lumen tullessa, mutta kenttä suljetaan ennen joulukuuta joka tapauksessa, jotta ensi vuosi ei mene pilalle”, Ruusumaa sanoo.