Näin siirtosääntö toimii – tästä syystä ”talvisäännön” käyttö on yleistynyt myös kesällä
Talvisääntö muuttui siirtosäännöksi, kun sen käyttö yleistyi myös kesällä.
Siirtosääntö juontaa juurensa, kuten moni muukin asia golfissa, Britteinsaarille. Siellä haluttiin erityisesti talviaikaan suojella pehmeää kenttää ja talvilevossa olevaa ruohoa, joten pallon sai siirtää suotuisampaan paikkaan.
Tätä siirto-oikeutta kutsuttiin talvisäännöksi (winter rule). Britteinsaarilla talvisääntö on edelleen käytössä yleensä lokakuun lopusta huhtikuulle. Tarkka ajankohta vaihtelee hieman kentän sijainnin ja sään mukaan.
Vähitellen talvisäännön käyttöä jatkettiin pitkälle kevääseen ja alkukesäänkin. Näin haluttiin taata kaikille tasalaatuinen pelialusta silloin, kun väylien ruohopeitteessä oli vielä toivomisen varaa. Kun sääntöä käytettiin joillakin kentillä myös keskikesällä, sen nimeksi vakiintui englanniksi preferred lies, joka on suomennettu siirtosäännöksi.
Nykyään siirtosääntö otetaan käyttöön melko herkästi varsinkin ammattilaisten kilpagolfissa, jossa halutaan tarjota kaikille pelaajille tasavertaiset olosuhteet. Siirtosääntö sallii myös pallon puhdistamisen ennen siirtämistä. Palloon tarttunut muta saadaan näin poistettua, eikä se pääse jäämään mailan lavan ja pallon väliin heikentämään osumaa.
Suomessa ei ole ennalta määritettyä ajankohtaa, jolloin siirtosääntö olisi automaattisesti voimassa. Kentän omasta käytännöstä päättää kenttä itse, ja kilpailuissa päätöksen tekee kilpailun toimikunta. Suomessakin siirtosääntö on usein käytössä isommissa kilpailuissa juuri palloon tarttuvan mudan vuoksi, vaikka kentällä se ei muuten olisi voimassa.
Siirtosääntöön ei sisälly valmiiksi määriteltyä siirtomittaa. Kun sääntö otetaan käyttöön, on aina ilmoitettava, kuinka paljon palloa saa siirtää ja millä kentän alueella sääntöä saa käyttää.
Yleisimmät siirtomitat ovat tuloskortin mitta ja mailanmitta. Niitä suositellaankin, koska ne pelaajalla on aina mukanaan. Tarkat sentti- tai metrimäärät ovat hankalia, sillä harva kantaa bägissään mittanauhaa. Siirtomitalle ei ole asetettu virallista ala- tai ylärajaa, joten toimikunta voi sallia siirron useammankin mailanmitan verran, jos pitää sitä aiheellisena.
Siirtosääntöä käyttäessään pelaajan on asetettava pallo kädellä. Hän ei saa käyttää pallon siirtämiseen apuvälineitä, kuten mailaa.
Pallon saa asettaa vain kerran, ja jos se pysyy paikallaan, se on pelissä. Jos pallo tämän jälkeen liikkuu asetetulta paikaltaan painovoiman tai tuulen vuoksi, se on pelattava uudesta paikasta. Jos pelaaja siirtää palloaan toisen kerran ja pelaa siitä, hän saa kahden lyönnin rangaistuksen väärästä paikasta pelaamisesta.
Toisen siirron jälkeen pelaaja voi välttyä kahden lyönnin rangaistukselta palauttamalla pallon paikalleen, mutta hän saa silti yhden lyönnin rangaistuksen pelissä olevan pallon liikuttamisesta.
Ennen kuin pelaaja nostaa ja siirtää palloaan, hänen ei tarvitse merkitä pallon paikkaa, mutta se on suotavaa, varsinkin jos hän puhdistaa pallon ennen siirtoa. Merkitsemällä paikan hän varmistaa, että löytää sen vielä puhdistamisen jälkeenkin.
Usein kysytään, onko siirtosäännön kanssa pelattu tulos tasoituskelpoinen tai kelpaako se kenttäennätykseksi.
Kun siirto-oikeus on rajattu yleisen pelialueen väylämittaan tai lyhyemmäksi leikattuun alueeseen, se ei anna pelaajalle kohtuutonta etua, joten tulokset ovat tasoituskelpoisia.
Kenttäennätyksen hyväksymisestä päättää kenttä itse. Jos siirto-oikeus on kentän kunnon vuoksi aiheellinen, lienee perusteltua hyväksyä siirtosäännön aikana tehty tulos kenttäennätykseksi. Pitäähän pelaajan joka tapauksessa lyödä kaikki lyönnit, eikä siirtosääntö salli pallon siirtoa lähemmäksi reikää.
Tiesitkö tätä?
Halutessaan pelaaja voi vaihtaa pallon käyttäessään siirtosääntöä.