Viimeinen kesä amatöörinä
Sakke Siltala valmistui keväällä collegesta ja keskittyy nyt täysillä golfuraansa. Hyvä menestys amatöörikilpailuissa luo uskoa pärjäämiseen myös ammattilaisena.
Viime kesän amatöörien henkilökohtaisissa EM-kilpailuissa Ruotsissa suomalaisyleisö sai uuden nimen seurattavakseen. Raisiolainen Sakke Siltala pelasi vakuuttavan viikon ja saavutti pronssimitalin kilpailussa, jossa Euroopan parhaat amatöörit mittasivat tasoaan.
23-vuotias Kankaisten Golfin kasvatti ei näe mitalia yksittäisenä läpimurtona. Hänelle kyse oli ennemminkin vahvistuksesta siitä, että kehitys on kulkenut oikeaan suuntaan jo pitkään. Iso osa siitä työstä tehtiin Yhdysvalloissa, missä Siltala vietti viimeiset neljä vuotta Texas State Universityssä yliopistogolfia pelaten.
Nyt tuo vaihe on ohi. Siltala valmistui keväällä saksan kielen kandidaatiksi, palasi Suomeen ja valmistautuu uransa viimeiseen amatöörikesään ennen suunniteltua ammattilaiseksi siirtymistä.
”Neljästä yliopistovuodesta on päällimmäisenä se tunne, että nyt kaikki on ohi. Kyllä sitä aikaa kaipaa, kun sai olla joukkuekavereiden kanssa ja matkustaa kisoihin”, Siltala sanoo.
Samalla hän myöntää olevansa helpottunut siitä, että yksi elämänvaihe on saatu päätökseen.
”On myös ihan kiva, ettei tarvitse enää käydä koulua, vaan saa keskittyä pelkästään olennaiseen.”
Texasissa muuttui paljon enemmän kuin vain tulostaso. Siltala kuvailee lähteneensä Yhdysvaltoihin hyvin konservatiivisena pelaajana. Neljä vuotta kovatasoisessa yliopistogolfissa opetti kuitenkin ymmärtämään paremmin, milloin kentällä kannattaa olla kärsivällinen ja milloin taas aggressiivinen.
”Opin neljän vuoden aikana niin paljon, ettei sellaista olisi ikinä oppinut Suomessa.”
Siltala puhuu course managementista hyvin konkreettisella tavalla. Hänen mukaansa esimerkiksi myötätuuleen pelattava etulippu ei automaattisesti tarkoita hyökkäystä aivan reiän viereen. Jos pallon päätyminen lipun taakse jättää kymmenmetrisen birdieputin, sekään ei välttämättä ole huono lopputulos.
Suurin yksittäinen kehitysaskel tapahtui viheriöillä.
Siltala kertoo suoraan, että hänen puttipelinsä oli ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä liian heikkoa huipputasolle. Tilastot kieltämättä näyttivät karuilta, kun strokes gained: putting oli noin kaksi lyöntiä miinuksella kierrosta kohden.
Texas Staten valmennus puuttui asiaan nopeasti. Ratkaisuksi löytyi arm lock -putteri. Sillä pitkän putterin grippiosa asetetaan nojaamaan käsivarteen, mikä vakauttaa liikettä.
”Aika nopeasti tykästyin siihen, ja se on pelastanut puttipelini.”
Kehitys näkyi myös numeroissa. Viimeisellä yliopistokaudella strokes gained: putting oli enää noin –0,6 lyöntiä kierrosta kohden.
”Jos häviää keskiarvolla vain noin puoli lyöntiä kierroksessa puttaamalla, niin se on ihan fine”, Siltala toteaa.
Siltalan seuraavana kehityskohteena ovat 40–80 metrin wedge-lyönnit.
”Jos on lyhyt maila kädessä, niin pallon pitää olla kiinni lipussa. Siinä ei ole muita vaihtoehtoja.”
Yliopistogolf antoi Siltalalle hyvän mittarin arvioida omaa tasoaan suhteessa maailman kärkeen. Hän ei voittanut yhtään yliopistokilpailua, mutta pelasi jatkuvasti kärjen tuntumassa. Etenkin kolmas yliopistokausi toi tasaisesti top 10 -sijoituksia ja useita mahdollisuuksia taistella voitosta.
Voittaminen oli kuitenkin vaikeaa.
”Kolmeen kierrokseen pitää pelata yleensä viisitoista alle parin tai paremmin. Pitää olla uskomaton viikko, eikä siltikään välttämättä voita.”
Siltalan mukaan college-kilpailuissa erot syntyvät usein viheriöillä. Kentät ovat monesti sellaisia, että kärkipelaajat osuvat käytännössä kaikkiin griineihin.
”Ketkä säkittävät eniten lyhyitä putteja, he voittavat.”
Yksi kovimmista pelaajista, joiden kanssa hän pelasi Yhdysvalloissa, oli Arkansas Staten Thomas Schmidt. Saksalainen voitti neljän vuoden aikana seitsemän kilpailua ja teki Siltalaan suuren vaikutuksen.
”Kun pelaan hyvin, olemme samalla viivalla, mutta hänellä on vielä yksi ekstravaihde. Hän säkittää putteja ihan jäätävästi.”
Siltala uskoo, että Schmidt nähdään vielä PGA Tourilla.
College-vuosien aikana suomalainen pääsi vertaamaan itseään maailman parhaisiin amatööreihin, kuten ranking-ykköseen Jackson Koivuniin.
”Hän on ihan omassa kastissaan. Hän on mielestäni tällä hetkellä maailman top 50 -pelaaja.”
Samaan aikaan Siltala kokee, että hänen oma pelinsä kestää hyvin vertailun moniin tuleviin ammattilaisiin. Tätä tunnetta vahvistavat myös entisten joukkuetovereiden onnistumiset ammattilaiskentillä.
”Kaksi vanhaa joukkuekaveriani oli viime kaudella Nordic Leaguen rankingissa kuudes ja kymmenes. Olin omasta mielestäni valovuoden edellä heitä kaikessa tekemisessä.”
Itseluottamusta lisäsi myös kahden vuoden takainen U.S. Open -karsinta, jossa paikka major-turnaukseen jäi hyvin lähelle.
Siltala oli ensimmäisen kierroksen jälkeen jaetulla kärkipaikalla pelattuaan viisi alle parin. Toisella kierroksella mukaan tuli kuitenkin pari tuplabogia, jotka osoittautuivat kalliiksi.
”Jos ne tuplat olisi saanut bogeiksi, olisin päässyt uusintaan, jossa kuudesta pelaajasta viisi pääsi U.S. Openiin.”
Karsintaan osallistui PGA Tourin, Korn Ferry Tourin ja LIV Golfin pelaajia. Harjoituskierros PGA Tour -voittaja Cameron Champin kanssa jätti Siltalalle tärkeän tunteen.
”Huomasin, ettei se nyt niin ihmeellistä golfia lopulta ollut hänelläkään.”
Tästä kesästä on muodostumassa Siltalan uran tärkein.
Kilpailukalenteri on poikkeuksellisen kova: ohjelmassa ovat muun muassa Links Trophy, The Amateur Championship, henkilökohtaiset EM-kilpailut Linna Golfissa, Southern Amateur sekä mahdollisesti U.S. Amateur ja Vierumäki Finnish Challenge.
”Siihen ei mahdu yhtään heikkoa kilpailua mukaan.”
Kesän kilpailuilla on iso merkitys myös tulevaisuuden kannalta. Menestyminen voi avata reitin suoraan ammattilaiskiertueille DP World Tourin Global Amateur Pathwayn kautta.
Tätä reittiä pitkin pääsee esimerkiksi HotelPlanner Tourille amatöörien maailmanlistan kolme parasta Euroopasta tai Lähi-idästä tulevaa pelaajaa, jotka eivät ole collegessa ja jotka mahtuvat listalla vähintään 200 parhaan joukkoon.
Siltalan ranking-sijoitus oli toukokuun lopussa 240:s. Parhaimmillaan hän oli sijalla 101, mutta yliopistogolfin ranking-järjestelmä suosii vahvempien konferenssien kilpailuja.
”Jos pelaa mid-major-koulun kisoja, niin pitää käytännössä olla top 3:ssa joka viikko, että ranking pysyy.”
Tavoite on silti selvä: nousta takaisin amatöörien maailmanlistalla sadan parhaan joukkoon ja taistella pelioikeuksista ammattilaiskiertueille.
Yksi kesän kilpailuista nousee muiden yläpuolelle. Henkilökohtaiset EM-kisat pelataan juhannuksen jälkeen Vanajanlinna Golfissa. Siltala puolustaa kilpailussa viimevuotista pronssimitaliaan.
”Kyllä kotikisat pomppaavat kalenterista esille.”
Vanajanlinna Golfissa hän ei ole pelannut lähes kymmeneen vuoteen, mutta kilpailu tuntuu silti erityiseltä.
”Siellä on varmasti porukkaa paikalla kannustamassa. On upeaa mennä pelaamaan tuttua kenttää.”
Tavoite on luonnollisesti korkealla.
”Totta kai sinne voittoa lähdetään hakemaan.”
Syksyllä edessä odottaa todennäköisesti ammattilaiseksi siirtyminen. Siltalan suunnitelma on pelata DP World Tourin karsinnat. Jos läpimurtoa ei vielä tule, vaihtoehtoina ovat Nordic League tai Alps Tour.
Yksi poikkeus suunnitelmaan kuitenkin löytyy.
”Jos voitan British Amateurin, siitä saa paikan The Openiin ja kutsun Masters Tournamentiin. Siinä ei ole kahta kysymystä, ettenkö jäisi vielä yhdeksi vuodeksi amatööriksi.”
Alun perin Siltala ajatteli rakentavansa uraansa Yhdysvalloista käsin, mutta mieli muuttui viimeisten yliopistovuosien aikana. Hän kokee Euroopan ja erityisesti Suomen tällä hetkellä itselleen paremmaksi ympäristöksi kehittyä.
”Täällä ovat kaikki tukiverkot valmentajista ja fysiikkakoutseista lähtien.”
Valmentaja Peter Hagströmin kanssa yhteistyötä on takana jo yli kymmenen vuotta.
”Homma on toiminut hyvin, eikä ole mitään syytä tehdä muutoksia.”
Yhdysvalloissa elämä olisi ollut huomattavasti kalliimpaa ja monimutkaisempaa.
”Minulle jäi Jenkeistä mieleen yksi ohje, jonka koutsi sanoi: kannattaa tehdä sitä hommaa siellä paikassa, missä tunnet olosi kotoisaksi.”
Siltala arvioi nykyistä tasoaan varsin realistisesti. Hänen mukaansa paikka HotelPlanner Tourilla ei olisi vielä täysin vakaa, mutta taso liikkuu jo Nordic Leaguen ja haastajakiertueen välimaastossa.
”Kyllä minä hyvillä mielin lähden ammattilaisuutta kohti.”
Hän uskoo pelinsä sopivan erityisen hyvin pohjoismaisille kentille, joilla tarkkuus ratkaisee enemmän kuin monilla amerikkalaisilla kentillä.
”Minulta löytyy pituutta, mutta pelkkä pituus ei riitä. Pitää olla myös tarkka.”
Kaikkein tärkeimpänä ominaisuutenaan Siltala pitää kuitenkin rauhallisuutta.
”Olen sellainen semi-rauhallinen pelaaja ja kestän hyvin paineita.”
Siltala kokee, että yliopistovuosien suurin anti ei välttämättä liittynyt edes golfiin. Neljä vuotta toisella puolella maailmaa opetti hoitamaan arkea, kantamaan vastuuta ja rakentamaan omaa pelaajauraa pitkäjänteisesti.
”Suomalaiset eivät välttämättä ole niin ulospäinsuuntautuneita, enkä itseänikään sellaisena pidä, mutta siellä kehittyy niin paljon ihmisenä.”
Yliopistogolfissa päivät rytmittyvät harjoittelun, opiskelun ja matkustamisen ympärille. Aikataulut ovat tiukkoja, ja oma arki pitää opetella rakentamaan itse.
”Opit tasapainottamaan arkea treenaamisen, koulun ja läksyjen kanssa. Pitää osata hallita kalenteria ja toimia systemaattisesti.”
Siltala kokee Texas Staten olleen hänelle juuri oikea ympäristö kehittyä. Se ei ole Yhdysvaltojen kaikkein suurin golfkoulu, mutta kilpailuja, vastuuta ja pelipaikkoja tuli jatkuvasti.
”Texas State oli minulle todella hyvä kouluvalinta. Pääsin aina joukkueeseen pelaamaan, sää oli loistava ja harjoitusolosuhteet kunnossa. Hirveästi enempää ei voi vaatia.”
Nyt Texasin vuodet ovat takana ja seuraava vaihe odottaa aivan kulman takana. Edessä on vielä yksi kesä amatöörinä — mahdollisesti kaikkein tärkein kaikista.