Tunne rautamailasi loftit
Pituuden tavoittelu rautamailoilla voi kääntyä tulosta vastaan, sillä lähestymislyönnissä tarkkuus ratkaisee.
Golfvälinevalmistajat markkinoivat meille vuosi toisensa perään lisämetrejä, ja me tartumme hanakasti lupaukseen ”kaikkien aikojen pisimmistä raudoista”.
Vaikka haluaisimme uskoa välineiden teknologiseen vallankumoukseen, totuus lisämetrien takana taitaa kuitenkin piillä rautamailojen nostokulmaan tehdyissä muutoksissa.
Välinemerkit ovat jo jonkin aikaa vastanneet pelaajien pituuden kaipuuseen jyrkentämällä mailojen nostokulmia eli lofteja. Tämän ns. strong loft -ilmiön seurauksena olemme tilanteessa, jossa tämän päivän rautaseiska vastaa loftiltaan entisajan rautaviitosta.
Jos siis olet viime aikoina uusinut rautasettisi ja huomannut lyöväsi rautaysillä kymmenen metriä pidemmälle kuin ennen, syy ei välttämättä ole parantuneessa tekniikassa. Aiheellisesti voikin kysyä, onko golfmailojen kehitys saavuttanut jo pisteen, jossa lavan pohjaan kaiverrettu numero on menettänyt merkityksensä.
Golflehti lähti etsimään vastauksia Mika Saastamoisen ja Johan Laaksosen avulla. Kokeneet asiantuntijat työskentelevät golfvälineiden mitoitus- ja huoltopalveluja tarjoavassa Gripsterissä.
Välinevalmistajat perustelevat nostokulmien vahvistamista sillä, että he ovat samaan aikaan siirtäneet lavan painopistettä alemmaksi. Painopisteen madaltaminen esimerkiksi pohjaan kiinnitettyjen lisäpainojen avulla toki auttaa palloa nousemaan vähän korkeammalle, mutta se ei täysin kompensoi nostokulmiin tehtyjä suuria muutoksia.
Sitä paitsi rautamailojen tärkein tehtävä ei ole tuottaa maksimaalisesti pituutta, vaan saada pallo laskeutumaan ja pysähtymään hallitusti viheriölle. Se on mahdollista, kun lavan nostokulma ja mailanpään nopeus ovat keskenään oikeassa suhteessa.
Jos nostokulma on liian suuri suhteessa nopeuteen, pallo nousee jyrkästi, menettää vaakanopeutta ja lentää ilmassa liian lyhyen matkan. Jos taas nostokulma on liian pieni, pallo lentää matalalla, rullaa pitkälle eikä meinaa pysähtyä viheriölle.
Optimaalisessa lyönnissä pallo saavuttaa noin 45 asteen laskeutumiskulman. Tämä laskeutumiskulma pätee jokaisella rautamailalla – ja on koko rautasetin rakentamisen ydin.
Miten tuohon tavoiteltuun laskeutumiskulmaan sitten päästään? Vastaus löytyy dynaamisesta loftista ja spin loftista.
Dynaaminen loft tarkoittaa mailan lavan todellista nostokulmaa osumahetkellä – ei siis lavan staattista nostokulmaa. Spin loft puolestaan syntyy mailan kulkusuunnan ja lavan asennon välisestä erosta osumahetkellä.
Käytännössä spin loftiin vaikuttaa eniten kaksi asiaa: mailan tulokulma palloon ja dynaaminen nostokulma. Mitä suurempi tämä kulmaero on, sitä enemmän palloon syntyy alakierrettä, joka nostaa palloa ilmaan ja pysäyttää sen viheriölle.
”Pelaajan tulee saada spin loftia tarpeeksi, koska se tuottaa lyöntiin korkeuden”, Saastamoinen sanoo.
Toisaalta liikaakaan spin loftia ei saisi olla. Laaksonen sanoo, että suuri osa pelaajista skuuppaa mailaa eli taivuttaa ranteilla nostokulmaa suuremmaksi. Tällöin osumahetkellä dynaaminen nostokulma nousee liian suureksi, mikä tuottaa liikaa spin loftia.
”Se tuo liikaa korkeutta ja alakierrettä, mikä syö lyönnin pituutta”, Laaksonen kertoo.
Sopivaa mailasettiä rakentaessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota mailasarjan taitekohtien pohtimiseen. Toisin sanoen pelaajan pitää tietää, missä vaiheessa hänen kannattaa siirtyä pisimmästä raudasta hybridiin tai puumailaan ja vastaavasti, millainen wedge-setti täydentää parhaiten kokonaisuuden pitching wedgen jälkeen.
Mailoja saa ottaa golfkierrokselle mukaan korkeintaan neljätoista. Tästä rautamailojen ja wedgejen osuus on yleensä yli puolet – siitäkin huolimatta, että pelaajat ovat alkaneet löytää helppolyöntiset väyläpuut ja hybridit.
”Suurella osalla harrastajista svingin nopeus rautavitosella ja rautakuutosella ei riitä tuottamaan tarpeeksi korkeaa lyöntikaarta”, Laaksonen tietää.
Yleensä tarpeen siirtyä raudoista hybridiin tai väyläpuuhun tunnistaa siitä, kun peräkkäisillä rautamailoilla pallo lentää ilmassa suurin piirtein saman matkan, ja pituusero mailojen välille tulee siitä, että pidemmällä raudalla pallo rullii matalamman lentokaaren takia pidemmälle.
”Jos pelaaja ei pysty tuottamaan riittävästi spinniä, tarvitaan huomattavasti suurempi nostokulma, jotta pallo saadaan pysähtymään hallitusti. Maltillisilla mailanpään nopeuksilla riittävän nosteen ja spinnin tuottaminen on kuitenkin usein vaikeaa”, Saastamoinen kertoo.
Eri rautamailojen välillä olisi hyvä olla eroa pallon lähtönopeudessa neljästä viiteen mailia tunnissa.
”Näin lyöntien korkeudet saadaan pidettyä järkevinä”, Laaksonen sanoo.
Kun näin ei enää ole, rautamaila on syytä korvata vastaavalla hybridillä tai puumailalla.
”Pidemmän varren tuoma vauhti tuo palloon nostetta ja lavan massan tuoma törmäysmassa lisää vauhtia”, Laaksonen toteaa.
Wedgeissä nostokulman lisäksi kannattaa tarkastella myös lavan muotoilua. Esimerkiksi 48-asteisen erikoiswedgen ja rautasettiin kuuluvan 48-asteisen mailan välillä voi olla merkittävä ero. Anteeksiantavampana settiin kuuluva wedge säilyttää pallon nopeuden paremmin epätarkoissakin osumissa kuin erikoiswedge.
”Moni harrastajapelaaja hyötyisikin perinteisten wedgejen sijaan enemmän niin sanotuista setin väliwedgeistä”, Saastamoinen kertoo.
Golfmaila ei ole muuttumaton työkalu, vaan varsinkin taottu teräslapa elää käytön mukaan. Tavallaan nekin väsyvät. Erityisesti mailat joutuvat koetukselle talvikaudella, kun harjoittelu siirtyy sisähalleihin ja simulaattoreihin.
Muovimaton kitka osumahetkellä on huomattavasti kovempi kuin pehmeän luonnonruohon, ja toistuva iskeytyminen joustamattomaan alustaan voi muuttaa rautamailojen nosto- ja lie-kulmia.
”Hyvä nyrkkisääntö on ennen kesäsesongin alkua käydä tarkastuttamassa omien työvälineiden kulmat. Se ei montaa kymppiä maksa ja sieltä voi paljastua yllättävän isojakin heittoja – etenkin, jos mailoja ei ole koskaan tarkistettu”, Laaksonen vinkkaa.
Lopulta kaikessa kyse on rehellisyydestä markkinointihumun keskellä. Haluatko lyödä rautaseiskalla 150 metriä rullien kanssa griinin yli takametsään vai 135 metriä korkeammalla kaarella lipulle?
Pituuden tavoittelu on inhimillistä, mutta golf on peli, jossa voittaa se, joka hallitsee etäisyyksiä parhaiten. Oikein rakennettu setti oikeilla lofteilla on golfissa erittäin tärkeää.
Johan Laaksonen ja Mika Saastamoinen muistuttavat, että fysiikka ei välitä lapaan kaiverretusta numerosta. Lopulta kyse on siitä, miten lapa kohtaa pallon
osumahetkellä. Pohjassa oleva mailan numero on muistisääntö vain itselle, ei niinkään vertailukohta pelikaverin setin vastaavaan mailaan.
”Me haluamme, että pelaajat ymmärtävät omat työkalunsa. Se tekee pelistä hauskempaa ja helpompaa”, he tiivistävät.
Pelaamisesta saa enemmän irti, kun pelaaja tuntee omat mailansa ja tarkastaa mahdolliset loftien tuomat aukot omasta setistään. Fittauksesta on puhuttu viime vuosina paljon, mutta ensikertalaisten ei tarvitse pelätä, että kyseessä olisi taitotesti. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että fittauksen avulla välineet saadaan tukemaan svingiä parhaalla mahdollisella tavalla.
Oikein mitoitetut välineet, oikea määrä spin loftia ja rehellinen ymmärrys omasta tekniikasta ovat tie pysyvästi parempiin tuloksiin ja nautinnollisempaan golfkierrokseen.
Kaikki on lopulta hyvin yksinkertaista. Ainakin siihen saakka, kunnes välinevalmistajat keksivät taas jotain uutta päämme menoksi.