Yhteistyöllä menestykseen
Huippugolfseminaarissa pureuduttiin suomalaisen kilpagolfin nykytilaan ja tulevaisuuteen.
Huippu-urheilu ei ole kompromissitoimintaa.
Näin totesi suomalaista huippu-urheilua vuosikymmenet läheltä seurannut ja nykyään opetus- ja kulttuuriministeriön huippu-urheilun asiantuntijaryhmässä vaikuttava Kyösti Lampinen Tampereella pidetyn huippugolfseminaarin aluksi.
Golfliitto oli kutsunut koolle suomalaisen kilpagolfin kannalta oleellisimmat toimijat huippugolfseminaariin, jonka kunnianhimoisena tavoitteena oli hahmotella raamit, miten Golfliiton uutta strategiaa lähdetään kilpagolfin näkökulmasta viemään eteenpäin.
Lampisen viikonlopun avauspuheenvuoro oli väkevä. Aikanaan suomalaisen squashin ja myöhemmin alppihiihdon maailman huipulle nostanut Lampinen ei arastele puhua suoraan asioiden oikeilla nimillä, vaan hän toi vahvasti esille sen toimintakulttuurin, miten esimerkiksi alppihiihdon puolella toimittiin.
Viesti oli selvä: lajiliiton panostukset kohdistettiin vain kaikista lahjakkaimpiin urheilijoihin. Se johti lopulta huippumenestykseen Kalle Palanderin ja Tanja Poutiaisen saavuttamana.
Seminaariin osallistunut Mikko Ilonen arvostaa Lampisen tapaa puhua.
”Kyöstillä on raaka tyyli. Se on epäsuomalainen tapa. Mutta pitää puhua rehellisesti”, Ilonen totesi.
Ilonen oli yksi seminaarin panelisteista, jotka keskustelivat suomalaisesta huippugolfista. Ilosen rinnalla paneelissa istuivat valmentajalegenda Erkka Westerlund, Golf Pirkkalan pro Kaisa Ruuttila sekä Team Finlandin tekninen päävalmentaja David Da Silva.
Panelistit toivat monipuolisesti omia näkemyksiään esille suomalaisen kilpagolfin tilasta. Ilonen korosti yhdysvaltalaisen yliopistogolfin roolia nykypäivän huippugolfareiden taustalla. Hän piti erittäin tärkeänä sitä, että useampi suomalaispelaaja suuntaisi yliopistopolulle, ja nosti esiin myös sen, että Golfliitolta olisi hyvä löytyä apuja kouluvalintaprosessissa.
Da Silva komppasi näkemystä faktoilla.
”93 prosenttia PGA Tour -pelaajista tulee yliopistomaailmasta. Yliopistokilpailuissa WAGR-pisteet jaetaan tuplasti enemmän kuin Euroopan amatöörikilpailuissa. Sen takia eurooppalaisia on nykyään vähemmän amatöörien maailmanlistan top 100:ssa kuin aiemmin”, portugalilainen Da Silva perusteli.
Westerlund puolestaan piti vahvan puheenvuoron yhteistyön roolista. Hänen suustaan tuli yksi viikonvaihteen mieleenpainuvimmista lauseista: ”Meidän pitäisi päästä yksin tekemisestä yhdessä tekemiseen.”
Westerlund painotti holistista lähestymistapaa valmennuksessa. Urheilijan pitää olla keskiössä. Hän korosti sitä, että urheilijasta pitää tulla valmennuksen subjekti, tekijä.
”Liian usein pelaaja on valmennuksen kohde. Urheilijan pitää kasvaa omistajuuteen omasta tekemisestään. Silloin häntä pystyy tukemaan paremmin”, huippuvalmentaja sanoi painokkaasti.
Ruuttila puolestaan toi esiin sitä ajatusmaailmaa, mitä hän pystyy omille valmennettavilleen tuomaan omilta pelivuosiltaan.
”Korostan junioreille sitä, että uhrauksia pitää tehdä, mutta toisaalta golfilta myös saa paljon. Emme me Ilosen kanssa kilpavuosina esimerkiksi montaa juhannusta Suomessa viettäneet”, Ruuttila sanoi.
Seminaarissa oli paikalla yli 70 golfalan vaikuttajaa seuratoimijoista toimitusjohtajiin sekä valmentajista Golfliiton edustajiin. Viikonlopun aikana kävi moneen otteeseen selväksi, että suomalaisen kilpagolfin eteenpäin vieminen on monelle sydämen asia.
Puheenvuoroissa oli painokkuutta, ryhmätöissä kiivasta keskustelua, eikä ruokapöydissäkään maltettu olla palaamatta päivän aikana käsiteltyihin asioihin.
Golfliiton puheenjohtaja Antti Tiitola näki, että nyt oli hyvä ajankohta seminaarille.
”Täällä salissa on paljon osaamista. Meidän on tärkeää luoda selkeä strategia tulevaisuuteen ja sitoutua siihen. Yhteistyö korostuu tässä kaikessa”, totesi Tiitola.
Yhteistyö-sanaa käytettiin viikonlopun aikana useasti. Sen nimeen vannottiin myös lauantain workshopeissa, missä ryhmät miettivät Suomi Golfin eri toimijoiden rooleja pelaajien eri kehitysvaiheissa: lapsena, nuorena, siirtymävaiheessa ja pro-maailmassa.
Yhteenvetona näistä keskusteluista on hyvä nostaa esiin erillisen valmennus- tai harjoituskeskuksen perustaminen Suomeen. Tätä peräänkuulutettiin useammassa ryhmässä, ja sitä on Golfliiton toimesta jo alettu pohtia. Myös valmentajien osaamisen kehittämistä pidettiin ensisijaisen tärkeänä, jotta pelaajat saavat riittävän laadukasta valmennusta joka tasolla.
Sunnuntaina lavalle nousi Tanskan golfliiton kilpaurheilupäällikkö Christian Bindslev. Tanska on ollut eräänlainen golfin mallimaa Euroopassa pelaajien menestyksen osalta, ja Bindslev avasi hieman sitä maailmaa, miten Tanskassa asioita tehdään.
Golfmaina Suomi ja Tanska ovat monin tavoin verrannollisia. Rekisteröityneiden harrastajien määrässä tanskalaiset ovat hieman edellä: heitä on noin 170 tuhatta Suomen reiluun 160 tuhanteen verrattuna. Tanskassa on noin kymmenkunta seuraa, joista tulee käytännössä kaikki huippupelaajat, Bindslev kertoi.
”Pelaajat hakeutuvat näihin seuroihin, vaikka he olisivatkin aloittaneet harrastuksen jossain toisessa seurassa. Emme liittona käske heitä missään nimessä siirtymään toisiin seuroihin, mutta he hakeutuvat näihin seuroihin, joissa on jo valmiiksi hyviä pelaajia ja siellä on huippuympäristö kehittyä.”
Tämä oli se asia, mihin keskustelu sunnuntain ryhmätöissä kääntyi. Onko Suomessa jokaisen seuran oltava niin sanottu kilpagolfseura, vai voisiko täälläkin osa seuroista profiloitua enemmän kilpagolfiin, ja osa seuroista olisi selkeästi enemmän tavallisten harrastajien kenttiä ilman kilpagolfpainetta?
Bindslevin viesti oli myös se, että Tanskassa golfliiton, seurojen, akatemioiden, koulujen ja vanhempien yhteistyö on todella vahvaa. Sitä kautta golfista tulee yhteinen asia.
Viikonlopun aikana uskallettiin puhua suomalaisen kilpagolfin haasteista rehellisesti ja avoimesti. Myös ratkaisukeinoja etsittiin monesta eri kulmasta. Sunnuntain päätöspaneelissa Kyösti Lampinen totesi, että seminaarin jäljiltä on olemassa pohja, mistä ponnistaa.
Golfliiton toiminnanjohtaja Juha Korhonen naulasi päätöspuheenvuorossaan varsin linjakkaasti, miten suomalainen kilpagolf saadaan nostettua seuraavalle tasolle.
”Huippu-urheilussa kaikki turha karsitaan pois. Tavoite pitää olla kova, vain sillä tavoin teemme riittävän kovan työn.”