Pelaan fiiliksellä, en pakolla
Vaikuttaja Linda Ekrothin mieli rauhoittuu golfkentällä.
Kävin green card -kurssin isäni kannustamana vuonna 2013. Silloin elämässäni oli paljon muutakin, eikä golf oikein tarttunut. Kilparatsastus vei aikaa, eikä kahden lajin yhdistäminen ollut helppoa. Vasta korona-aikana innostuin uudelleen. Silloin kipinä syttyi.
Yksi iso käänne tuli, kun Julia Kettinen otti minuun yhteyttä ja pyysi tunneilleen. Sen kautta golf lähti kunnolla käyntiin. Samalla syntyi ajatus Golf & Manifest -tapahtumista, joissa Julian kanssa rohkaisemme erityisesti naisia kokeilemaan lajia matalalla kynnyksellä.
Se on minulle tosi merkityksellinen projekti. On ollut hienoa nähdä, miten moni tapahtumaan tullut on jatkanut golfin parissa ja löytänyt myös uusia pelikavereita.
Tiedän itse, miltä se kynnys tuntuu. Kun et tiedä, miten rangella toimitaan tai miten koko homma alkaa, voi olla vaikea mennä yksin. Golf on edelleen aika miesvaltainen laji, ja monella naisella on epävarmuutta siitä, kuuluuko tänne. Kuuluu ihan varmasti.
Golfista tuli minulle vastapaino työlle. Teen paljon sosiaalista mediaa, jossa pitää olla jatkuvasti läsnä. Kentällä puhelin jää pois. Olen luonnossa, keskityn yhteen asiaan ja aika katoaa. Se on melkein meditatiivista.
En ole koskaan ollut se pelaaja, jonka täytyy pelata monta kertaa viikossa. Pelaan silloin kun tuntuu hyvältä. Välillä enemmän, välillä en ollenkaan. Olen asunut myös ulkomailla, Barcelonassa ja Pariisissa, mikä on vaikuttanut pelaamiseen. Silti golf pysyy mukana tavalla tai toisella. Se on helppo laji palata tauon jälkeen – vähän kuin pyöräily.
Minulle tärkeintä ei ole tulos. En aina edes merkkaa sitä ylös. Nautin siitä, että olen kentällä isän tai kavereiden kanssa. Tai yksin mökkimaisemissa. Jokainen lyönti on uusi mahdollisuus. Vaikka kierros menisi huonosti, pystyn mentaalisesti nollaamaan tilanteen. Se on yksi vahvuuksistani.
En ota golfia liian vakavasti. Tämä on hyvän mielen harrastus. Silti haluan kehittyä. Draiveri on minulle ikuinen projekti. Se oli joskus vahvuus, mutta katosi, kun keskityin rautalyönteihin. Sain kuitenkin uuden draiverin joululahjaksi ja lupasin itselleni, että opettelen käyttämään sitä. Se helpottaisi peliä paljon.
Pelaan eniten mökin lähellä Sea Golf Rönnäsissä ja Virvikissä. Lempparikenttäni on Nordcenter. Sinne haluan päästä joka kesä, vaikka se onkin haastava kenttä. Tykkään myös kiertää eri kenttiä isän kanssa lähialueella.
Yksi parhaista muistoistani on golf roadtrip kavereiden kanssa. Haluaisin tehdä sellaisen uudestaan. Ehkä Ahvenanmaalle. Ja kyllä, olen tehnyt holarin. Yksin pelatessa. Kukaan ei usko, joten en aina itsekään muista sitä.
Olen saanut monta ystävää kokeilemaan golfia. Moni ajattelee, että pitää olla hyvä ennen kuin voi mennä kentälle. Ei pidä. Golfissa ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, että lähtee mukaan.
Haluan sanoa tämän erityisesti naisille: uskalla kokeilla. Golfiin ei tarvitse sitoutua täydellisesti, eikä tasoitus määritä sinua. Voi pelata usein, tai voi pelata harvoin, ja silti nauttia ihan täysillä.
Golfissa parasta on se, että saat olla ulkona, liikkua ja viettää aikaa muiden kanssa. Tai ihan vain itsesi kanssa. Ja se riittää.