Se herättää tunteita ja muistoja. Se vie joukkuepelaamisen täysin uudelle tasolle ja saa pelaajat antamaan parastaan koko ajan. Sen tuoma yhteisöllisyyden tunne luo pelaajille tukiverkoston, joka mahdollistaa uskomattomia onnistumisia hetkillä, jolloin tilanne näyttää vaikealta. Mutta ennen kaikkea se sytyttää pelaajat taistelemaan joukkueena joka kerta. Tätä kaikkea sisälsi midien Suomi–Ruotsi-maaottelu 2024, joka pelattiin tällä kertaa Suomessa Kytäjä Golfin South East -kentällä.
Suomi–Ruotsi-maaottelun joukkueen kokoaminen ei ollut tänäkään vuonna vaikeaa, sillä tämä on kilpailu, johon pelaajat todella haluavat osallistua. Suomen joukkueessa pelasi kuusi naista ja 12 miestä, jotka oli jaettu M25- ja M40-sarjoihin. Kilpailu käytiin sunnuntaina ja maanantaina, ja lauantain harjoituskierroksella tutustuttiin joukkuekavereihin sekä haettiin asetuksia pelipareihin. Kenttäasetelma käytiin suunnittelemassa torstaina, ja tii- ja lipunpaikat suunniteltiin reikäpeliin sopiviksi: hyökkäyspaikkoja oli riittävästi, mutta virheistä saattoi joutua uskomattoman vaikeaan paikkaan. Varsinkin griinien viereen kasvatetut tuuheat raffit eivät antaneet anteeksi vääränlaisia missejä.
Kaikki ottelut pelattiin reikäpeleinä, ja sunnuntai aloitettiin foursomella, jossa toinen pelaaja avasi parilliset väylät ja toinen parittomat. Taktiikka nousi tässäkin tärkeäksi, jotta peliparien vahvuuksia voitiin hyödyntää. Taktiikat osuivat kohdalleen, sillä Suomi voitti kaikki yhdeksän aamupäivän peliään, ja 9–0-lukemissa siirryttiin iltapäivän fourball -peleihin. Ajoittainen pieni vesisadekaan ei haitannut, kun pelaajat tulivat kentältä, ja kaikista suomalaisista paistoi ilo, jonka ottelut toivat. Oli selvää, että maaottelu sytytti pelaajat, ja ruotsalaisen voittaminen on aina erityisen mieluisaa.
Iltapäiväksi pelipareja ja järjestystä muutettiin miesten puolella hieman fourball taktiikan osalta, sillä oletettiin, että ruotsalaiset sekoittavat pakan täysin uusiksi aamupäivän löylytyksen jälkeen. Tämä tuli ruotsalaisille yllätyksenä, sillä yleinen oletus on, ettei voittavaa paria sekoiteta.
Miehet jatkoivat lähes samalla tahdilla kuin aamupäivällä, ja kuudesta ottelusta suomalaiset ottivat pisteet lukemin 4–2. Iltapäivän ottelut olivat selkeästi tiukempia, sillä kuudesta ottelusta viisi päättyi vasta viimeisellä väylällä. Näistä Suomi voitti kolme, kahden päättyessä tasan, ja vain yksi päättyi tappioon.
Naisissa parit pysyivät samana osittain tiukan aikataulun takia. Jasmine Piltz ja Milla Hallanoro eivät viihtyneet kentällä kauaa, ja 8/7-tulos oli jäätävä suoritus. Naiset jatkoivat siitä, mihin aamupäivällä jäivät, ja voittivat selvin lukemin kaikki pelinsä; tilanne oli ensimmäisen päivän jälkeen naisille jo tennislukemat 6–0.
Kahden kierroksen jälkeen tilanne oli naisissa 6–0 ja M25- sekä M40-sarjoissa molemmissa 5–1. Maanantain single-otteluihin saatiin siis kähteä kokonaistilanteessa 16–2. Ylimielisyyteen ei kuitenkaan tällaisessakaan tilanteessa varaa, ja jokainen piste oli tärkeä. Tämä painotettiin koko ajan.
Maaottelun perinteisiin kuuluu myös joukkueiden yhteinen illallinen, ja ehdottomasti kohokohtana ovat aina olleet rookie-puheet. Ehkä tämänvuotisen voiton vei Ruotsin M25-pelaajien yhteispuhe tai pikemminkin yhteislaulu. Ilmoille kajahti Muumien tunnuslaulu ruotsiksi, ja ainakin kertosäkeeseen yhtyivät kaikki. Hymyä riitti kaikilla. Samalla julkistettiin seuraavan päivän single-peliparit.
Singlet sytyttävät aina, ja vaikka kokonaiskamppailu oli ratkennut, omaa ottelua ei haluttu hävitä ruotsalaiselle. Teemana oli lähteä täysillä liikkeelle ja välttää sakkokierros. Sakkokierroksella tarkoitettiin pelin jatkumista South Eastin neljälle viimeiselle väylälle. Ruotsalaiset eivät antautuneet helpolla, ja suurin osa otteluista meni sakkokierrokselle, mutta suomalaiset voittivat singlet pistein 12,5–4,5. Naiset voittivat pistein 10–2, M25 9–3 ja M40 9,5–2,5, ja maaottelu päättyi kokonaispisteisiin 28,5–7,5. Kotikentällä Suomi on voittanut kokonaiskamppailun vuodesta 2016 eteenpäin, ja sitä voittoputkea ei haluta katkaista vuonna 2026, kun Ruotsi seuraavan kerran tulee kylään.
Poika pääsi jälleen kerran saunomaan!
Ilo!
Jos yksi sana kuvailisi viikonloppua, se olisi tämä. Se kiteyttää sen, miten kaikista näki yhdessä ollessa, pelatessa ja tsempatessa toisia pelaajia. Ilo toi porukkaa yhteen naurun, onnistumisten ja epäonnistumisten muistelemisen kautta. Kaikelle osattiin nauraa ja hymyillä. Välillä pohdittiin syvällisiäkin, että miten siinä niin kävi, mutta ilo oli koko ajan läsnä. Se otettiin mukaan kentälle, ja tulos kertoo kaiken. Ruotsi kylvetettiin kunnolla Kytäjärvessä, ja varmasti muistavat tämän. Jos eivät, niin muistutellaan jatkossa. Ehkä meidän kaikkien on muistettava välillä, miksi pelaamme tätä hienoa lajia ja mikä meitä siinä sytyttää. Maaottelu on oma lukunsa, mutta harvoinpa menemme kentälle ilman hymyä ja pelkästään mököttämään. Joskus hymy hyytyy omasta suorituksesta, mutta olkaamme silti iloisia siitä, että joku keksi tämän lajin ja teki siitä mahdollisimman vaikean. Ehkä haluamme ylittää itsemme ja olla iloisia siitä.